Saa nähä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään, minä kun en ole mitenkään hyvissä väleissä näiden tietokoneiden kanssa...Mutta kun kerta muillakin on blogi niin pitäähän se olla meilläki!
Ihan alkuun voisi kertoa jotain noista koiruuksista. Elikkäs Moppi on 10.2.08 syntynyt cottoni, mamman oma puudeloinen joka tarvii hitusen enemmän rakkautta kuin moni muu koira. Moppi on niiiin herkkis koira, ettei sitä tarvi kuin kattoa pahasti niin siitäkin vedetään herneet nenään, tai siis kuonoon. Mopin kans harrastellaan agia ja tokoa, myös haku-ja jälkihommia on treenailtu. Kun aloitimme aikoinaan tokoreenit, ilmoitin hyvin selvästi että ikinä koskaan me ei tulla kisaamaan missään lajissa. Siinähän kävi kuitenkin niin että tokossa meillä on 3 ykköstä alokasluokasta ja avoimeen kovasti reenaillaan. Ja ollaan me taidettu siinä agilityssäkin kisoihin asti päästä.
Jo vuosia minulla on ollut haave toisesta koirasta, mutta ensinnäkin rotu on ollut hakusessa eikä se tuo meidän perheen toinen osapuolikaan ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Toinen cottoni olisi muuten ollut hyvä vaihtoehto, mutta kun tuossa turkissa on oma hommansa. Sattumien kautta (kiitos Salme!) se oikea rotu sitten vain napsahti kohilleen ja isännältäkin heltisi suostumus (vaati ehkä pienen mykkäkoulun, pari kyyneltä ja ihan hirveesti selittelyjä...) ja niin meille sitten muutti Manta. Suuret kiitokset sinne weekasilaan tuosta riiviöstä! Mantuliini on syntynyt 19.1.11 ja on asustellut ilonamme nyt 3 vk. Alkun yhteiselo hiukan tökki, Moppi yritti murhata meitä katseellaan ja mökötti sängyn alla pari päivää, mutta sitten vähitellen näistä kahdesta on tullut lähes tulkoon parhaat kaverit. Leikit luistaa sen verran hyvin että mammakin on ollut välistä ihan verillä ja Mopin turkki on harventunut puolella mutta mitäs pienistä! Manta tuntuu välistä olevan varsinainen adhd-tapaus, ihan uskomatonta, miten voikin koiranpennussa olla virtaa. Rohkeutta ja uteliaisuuttakin löytyy vaikka muille jakaa ja uskoisin, että nämä ovat aika hyviä luonteenpiirteitä tulevaisuuden harrastustoimintaa ajatellen. Mantan rohkeuden myötä Moppikin on saanut lisää rohkeutta, mikä on tosi tervetullutta, Mopin kanssa harrastaminen kun on ollut välistä hiukan hankalaa tuon herkkyyden takia.
Mutta nytpäs innolla alan kokeilemaan, onnistunko tässä blogihommassa vai räjäytänkö koko koneen kun painan vääriä nappia. Jos onnistun, niin oon kyllä aika ylpeä itsestäni!!!