Olin viime ja toissa yön töissä ja pääsin aamulla nukkumaan joskus 8 jälkeen. Mantuli päätti sitten 10 aikoihin että HERÄTYS! IHANA PÄIVÄ! MITÄ TEHTÄIS? MENNÄÄNKÖ ULOS? ANNA PUSU! NOUSE JO! MULLON TYLSÄÄÄÄÄÄ! Ja nukuppa siinä sitten... Kummasti olo virkisty kun päästiin kentälle, tosi hienosti Mantu tulee sivulle ja menee maahan ilman käsiapua. Molemmissa asennoissa on otettu myös kestoa (muutamaa sekunttia...) ja hienosti pysyy paikallaan vaikka minä liikun, taitava tyttö! Agia en Mopin kans ottanu muuten ku vaan pari kertaa kepit ja keinun, pitää säästää virtasta huomiselle. Oli niin intona, että olis hirveesti haluttanu ottaa kunnolla rataa mutta maltoin mieleni, jospa sitä vauhtia sitten huomenna löytyis!
Reenien jälkeen käytiin vielä porukalla leikkimässä, mukana menossa olivat Mopin ja Mantan lisäksi Diva, Tilta ja Hilma emäntineen ja olipa kyllä kiva koirailupäivä, on onni omistaa ihanat reenikaverit!
Illalla käytiin vielä metässä käveleskelemässä ja nautin kyllä ihan täysillä koirien onnesta, oli niillä taas niin paljo kaikkea ihanaa tutkittavaa ja haisteltavaa. Manta söi taas jonkun jutun, oikeastaan parempi etten tiiä minkä, mutta liukkaasti näkyi menevän kurkusta alas ennenku ehin kissaa sanoa...yäk!!! Ja sitte tullaan onnellisena antamaan mammalle puseja tyyliin kuono kitalaessa ja kieli poskiontelossa...ällötys!
Virtasta kun riitti vielä, niin tein sitte molemmille koirille pari jälkiruutua. Mopillehan se oli jo ihan tuttujuttu, mutta ajattelin varmistella asiaa talvitauon jälkeen. Mantun keskittyminen touhuun yllätti minut kyllä ihan täysin, hienosti käytti nenää ja hoksasi homman hetkessä, on se vaan niin viisas! Ja kaunis ja taitava ja rohkea ja reipas ja ihana! Ehkä maailman paras bortsunpoikanen, luulisin...
Mutta asiasta kuudenteen. Mulla piti tänään punnita tuo neiti ihan kahteen otteeseen kun en uskonut vaa`an lukemia, mutta kyllä se vaan näytti 9.7 kg. Kun on vuosia tottunu siihen, että koira kainaloon ja menoksi, niin tuntuu aika oudolle, että sitä ei ihan yhellä kädellä kainalossa pidelläkkään!
Sisäsiisteyden kans ollaan aika hyvällä mallilla, tosin kyllähän niitä leikin tiimellyksessä tirahtaneita ilopisuja saa luutuilla lattialta päivittäin. Ja löytyyhän sitä isompaakin evästä aina tuolta olohuoneen nurkasta, mutta sattuuhan niitä vahinkoja isommillekkin...Justiin viime viikolla löysin sellasen karvasen kakan ja tulin siihen tulokseen, että koiran ruuansulatus ei sulata hiiren karvoja. Kaikkea uutta sitä oppii vielä aikuisenakin! Pääasiassa hommat kuitenkin hoidellaan ulos, aamulla ei ole ikinä pisuja lattialla ja vaikka yksinolo venyisi kuuteenkin tuntin, ei kotiin tultua tarvi luutuilla lattioita. Ja onhan se vielä kuitenki niiiiin pieni vaikka onki aika iso, että niitä liruja siivoillaan vielä monta viikkoa!
Hui kamala että jänskättää se huominen! Meinasin jo perua koko kisoihin lähön kun ei oo kunnolla päästy reenailemaan mutta sitte aattelin että mitä siitä, hauskaa siellä tulee kuitenki olemaan, kävi miten kävi. Toivon vaan, ettei moppi tällä kertaa hauku tuomaria kesken A-esteen suorittamisen, on se senkin joskus tehny...
Kirjoitat aina niin mukavasti, että tulen hyvälle tuulelle!Hyvin teillä menee :) ilo lukea uutisia. Susanna
VastaaPoistaKiva kuulla että Mopin ja Mantan touhuilut saavat hyvän mielen aikaan. Ja kyllä se vaan tuo Mantamainio on meille niin passeli koiruus, ei ois parempaa voitu saada!
VastaaPoista