sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Mopin mietteitä

Vaihtelun vuoksi päätin minäkin pitkästä aikaa istahtaa koneen ääreen. Aikoinani kirjoittelin koneella paljonkin, kun aina laittelin kasvattajalle kuulumisia mutta nyt se on jäänyt kun Maria voi lukea minun kuulumiset täältä blogista.

Oltiin tänään aksailemassa Kajaanissa ja yllättäen minulta löytyi yksi vaihde lisää. Mulla oli ihan hirmu vauhti päällä, se ehkä johtu siitä, että äiskällä oli  ihan uus ohjaustekniikka käytössä. Se nimittäin heilutteli kädessään ihan kokonaista nakkia. Se tuntu suunnittelevan, että jos yhellä nakilla tulee vauhtia näin paljo lisää, niin seuraavissa reeneissä mennään sitte hk:n sininen kainalossa. NAM! Se ei tainnu muistaa, etten minä saa syödä sianlihaa. Mutta ei se varmaan haittais, jos ihan pienen haukun lenkistä ottasin.
Tuo pikkusisko oli taas reeneissä ihan hullu, se ihan sekoaa ku näkee esteet. Oottelin autossa Mantan riehuessa kentällä, mutta sen verran ikkunasta näin, että kyllä se reenaus on tuottanu tulosta, näytti irtoavan jo mamman luota aika hienosti. Mutta on se sen vauhti ja into jotaki ihan älytöntä, en voi käsittää miten joku voiki villiintyä jostain agilitystä noin paljon.

Minä en osaa oikeen kunnolla lukea, mutta voin arvata, ettei tuo äiskä oo puolikasta pahaa sanaa tuosta pikkusiskosta kirjottanu. Mutta minäpä kerronki nyt totuuden. Se ei käy täysillä. Voitteko kuvitella, sen mielestä maailman ihanin asia on tuo ällöttävä karvanen limanen lampaankarvapatukka, sillä ihan pullistuu silmät päästä ku se näkee sen.  Sen vuoksi sitä säilytetäänki autossa ja pesua varten se pitää salakuljettaa sisälle. Toinen asia, mikä minun mielestä viittaa jonkin sortin puutokseen älykkyydessä, on tuo järkyttävä tekemisen vimma, se ei ollenkaan älyä että märällä kentällä EI istuta, vaikka olis kuin tokoreenit päällä. Ja jos sataa vettä, se vaan paahtaa korvat rypyssä ja silmät sihrullaan lenkille, kun taas minä fiksuna koirana pysähyn autokatokseen enkä liiku metriäkään. Ja entä sitte tuo sen tuhoamisvimma noita rottinkisia juttuja kohtaan. Minua niin nolottaa, kun äiskä tulee töistä ja joka paikka on täynnä rottinkisilppua. Äiskä aina pistää kaikki tihutyöt naapurin Sepon syyksi, se ei ollenkaan käsitä että kaiken takana on Manta. Ja entäpä sitten se vessapytyn tuijotus. Ei oo ihan selväjärkisen hommaa tuijottaa huumaantuneena, kun pönttö vetästään ja vesi lorisee pöntön reunoja pitkin. Ja entäpä se pörriäisten pyydystäminen, ihan sairasta poukkoilua pitkin pihaa, sisätiloissa pitkin ikkunoita. Ja lenkillä se kaikessa mahollisessa pas...kakassa pyöriminen ja kaiken mahollisen märätyksen syöminen...Tässäpä joitaki totuuksia, mitkä äiskällä on ehkä saattanu jäädä kertomatta. Ihmiset, jotka sanovat bc:tä maailman viisimmaksi roduksi, eivät ole koskaan tavanneet cottonia. Ja tästä asiasta on ihan turha inttää vastaan. Piste.

Mutta kyllä minä vähän tuosta Mantasta kuitenki tykkäänki. Alkuun se oli kyllä ihan kamalaa, väkisin yritti puskea lähelle ja minua kun ällötti niin hirmusesti etten voinu ees kattoa sitä. Nykyään me leikitään tosi paljo ja usein iskä ja äiskä joutuu rauhottelemaan sisäleikkejä, niistä ei oo kuulemma kivaa kun parketista sinkoilee säleitä. Ne on ajatelleet laittaa olohuoneeseen laattalattian, en tiiä miksi. Pihalla me ollaan usein esim."ota kiinni jos saat"- peliä. Siinä juostaan täysiä, välillä pysähytään, tuijotetaan toisia ja sitte taas juostaan. Tosi kivaa, äiskä sanoo aina sillon että meille tuli juoksuaika. Se on kans kiva peli, että kun Manta nukkuu, meen sen viereen, vingun ja tökin tassulla. Sitte kun saan sen oikeen villiinnytettyä, meen ite nukkumaan. Äiskästä se ei oo kiva peli. "Painitaan äiskän sylissä"-peliä me ollaan usein sisällä. Siinä äiskä istuu lattialla ja minä korisen ja teen kuperkeikkoja sen sylissä. Mantaa ahistaa ja se tulee ihan villiksi. Ja sitte me juostaan ja taas sinkoilee sälöjä parketista. Sitte on vielä sellanenki peli ku "ahneella on pas...kakkanen loppu". Se menee niin, että äiskä antaa meille herkut, Manta syö omansa ja minä jemmaan omani. Sitte Mantaa ärsyttää kun mulla on vielä herkku jälellä ja minä irvistelen. Jos kyseessä on oikeen ihana herkku, esim. sonninsuti, saatan jemmata sen iskän ja äiskän sänkyyn enkä välttämättä ota Mantaa sillon ollenkaan makkariin. Joskus meiän leikit on aika rajujaki, äiskällä on välillä naama verillä ja jalat mustelmilla ja taitaa sillä puuttua pieni palanen etuhampaastaki, mutta meille koirille ei oo ikinä käyny pahemmin. Oikeestaan on ihan kivaa kun on pikkusisko, äiskä sanoo että siitä pitäis tulla piakkoin nainen mutta en usko.

Ja äiskä käski tähän loppuun vielä sanoa pienen neuvon kaikille agilityharrastajille. Älkää koskaan ikinä  hihkaisko putkeen-sanaa istuessanne pissillä pienessä vessassa kahden koiran kans. Voi olla, että sen jälkeen on jalat naarmuilla  ja nokka poskella, niin ainaki meidän äiskälle tänään kävi.


T. Moppiskoppispuudeloinenkarvapörröhöttiäinen, tuttujen kesken ihan Moppi vaan





lauantai 29. lokakuuta 2011

Maanantaina Kajaanissa, tiistaina Kajaanissa...ja taas huomenna Kajaaniin!


Kajaani on kyllä viikon sana... Maanantaina oltiin taas Mantan kans näyttelyreenilöissä, muuten meni ihan mukavasti mutta Mantan mielestä siellä oli aika kivoja hajuja ja kun "tuomari" tutki, pylly lyötiin kenttään ja istuttiin sen näkösen että MINUN takapuolta ei sorkita! Oliskohan nämä enteitä siitä, että meiän lapsesta tulee kohta nainen...??? Muita merkkejä ei oo kyllä ollu, Manta on niin jotenki poikamainen koira, että en yhtään ihmettelis vaikka juoksut ei ikinä alkaiskaan ja siitä tulis isona uros...Meiän huimapää Vaahteramäen Eemeli!

Tiistaina suunnattiin taas Kajaaniin pallohallille tokoilemaan, yllätys yllätys, Kaijan, Divan ja Tiltan kans. Mopin kans meni aluksi tosi hienosti, vähä meinasi olla liikaa intoa mutta sehän on sen kans vaan plussaa... Seuraaminen oli tosi hyvää, samoin kaukkarit ja paikallaolo ihan huippu. Yhtäkkiä Moppi alkoi sitte  kulkea takapuoli kasassa ja selvästi pelkäsi, joten otettiin sitte vaan kivoja temppuja ja mentiin huilimaan. Jotain se herkkis säikähti, siellähän oli aika paljo koiruuksia ja joku taisi käskyttää koiraansa aika lujasti, muutahan ei rinsessapoijat tarvi... Ja kun tuo Moppendaali napuliini on jotenki niin säälittävä kun sitä pelottaa, yrittää reppana tehä ihan kaikkesa niin hyvin kuin pelolta pystyy.

Manta oli siis ekaa kertaa isossa hallissa ja eipä tuo näyttäny paineita ottavan... Tokihan sitä piti pariin otteeseen haukahella kun siellä kaikuki niin mukavasti, mutta tokoiluun keskityttiin taas ihan täysillä. Paikalla olossa oli kuitenki varulta hihna kiinni pannassa, että jos lähtee niin on jotain mistä kiinni saa. Sekin kuitenki sujui ilman ongelmia, vaikka häiriötä oli enemmän kuin ikinä. Omaa vuoroa ootellessa Mantuli makaili tyynen rauhallisena hihnan jatkona, ei mitään vinkumista tms. Olin kyllä aika ylppis reenien jälkeen! Kuviakin toki otettiin, mutta laatu ei oo hääppönen, ei taida muuta näkyä kuin minun vaatteiden heijastimet...

Keskiviikkona sain yllättäen vapaapäivän ja mitenpä sen muutenkaan tuhlaamaan kuin siivoamalla. Olin vieny mattoja ulos ja yhtäkkiä hoksasin että missähän Manta on. Etin joka paikan mutta ei ollu pientä bc:tä mistä ottaa. Ollaan opetettu koirat siihen ettei ovesta mennä ilman lupaa, joten olin aika varma että kyllä se sisällä on vaikka minä ramppasinki ulkona. Ja löytyhän se lopulta, veteli sikeitä vaatehuoneen hyllyllä sulassa sovussa tissiliivien ja villasukkien kans... Kai se ajatteli, että siellä on turvallisinta olla kun mamma riehuu imurin kans.



Muistoja Pellosta...Jyväskylää ootellessa!

Leikitäääääääään!

Naputti seuraa

Jotenki se vaan tuo pieni cottoni kapula suussa on niin hellyttävä näky...



Eipä näytä koiruuksia  pallohallin vilinä ressaavan!


"Siis oliko ihan pakko herättää???"

Rinsessalla on rinsessojen villapaita


Illalla käytiin sitte touhuilemassa omalla kentällä ja ensimmäisen kerran Mantan keskittyminen tokoilussa herpaantui. Kesken paikallaolon viereisellä kävelytiellä meni koira ja Manta ampaisi sen luo. Hienosti tuli kuitenki sieltä sitte pois mutta kostoksi joutu jäähylle hetkeksi. Mikäs sen parempi rangaistus kuin joutua kentältä pois... Otettiin sitte vielä paikalla olo uusiksi ja hyvin pysy, ei vilkassukkaan kävelytielle päin...

Mopille keli oli taas ihan ällö, puudeli ei voinu ees istua kunnolla ku maa oli märkä... Otettiin vaan kapulan pitämistä, estehyppy ja luoksetuloa, ihan mini reenit. On se kyllä niin persoonallinen puudeli ettei toista, ei sen kans reenatessa ainakaan pitkästy!

Huomenissa suunnataan taas sitten Kajaaniin, tällä kertaa aksailemaan. Kesä näyttää vielä jatkuvan, joten yllättäen päästään vielä ainaki kerran reenimään kunnon ohjauksessa. Kattelin just kuvia marraskuun alulta v. `08, Reima-ruuna tarpoo niissä mahaansa myöten lumessa. Nyt näyttää sille että reenikelit senku paranee, ei oo ees itikat ja mäkäräiset haittona.

3 vk:n päästä ollaanki sitte siellä Jyväskylässä! Mehän lähdetään Kaijan kans reissuun jo perjantaina ja lauantaina seuraamme liittyy vielä Mantan Peppi-sisko omistajansa Hennan kanssa, ja kun joukkoon lisätään vielä Hennan ystävä koirineen niin mukava viikonloppu on varmasti tulossa. Koirien kans touhuilua, saunomista, hyvää ruokaa ja vähän juomaaki...EN JAKSA OOTTAA!!!!!!!!!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hakuilua ja agilitya, pikkusen tokoiluaki ja vähän misseilyreenejä...

Yritäppä niistä ottaa metässä kuvia...

Ensin laaditaan toimintasuunnitelma...

Putkeeeeeen!!!!

Kepit!

Reenin jälkeen jäähytellään

Nato-ohjus vauhdissa

Tähän piti tehä ennakoiva valssi mutta kuva todistaa että ei vissiin tehty...

Kartturi läähättää välillä...

...ja taas mennään!


Kameramies oli sekunnin sadasosan myöhässä

Ja taas tasataan hengitystä...

Ilmeestä päätellen Manta on aina valmiina, tauot on huokuntosten juttu



Tästä se lähtee, tavotteena olis että se oikea alotusväli löytyy vaikka minä olisin kentän toisella laidalla

Sivulle!

Seuraa!



9kk, 18 kg ja vajaat 50 cm

Jäähyllä

Hilma-sheltti

Oskari-apso

Rasmus-apso

Ja sitte vielä tuplapyllistys!
Viime maanantaina käytiin Mantan kans reenailemassa näyttelyjuttuja Kajaanissa ja olipa kivat ja opettavaiset reenit! Huomenna mennään taas ja ens maanantainaki olis tarkotus, tekee niin hyvää meille molemmille! Innolla vaan nyt oottelen niitä juoksuja, toivottavasti ei ala just sinne Jyväskylän missikarkeloihin...

Viikolla ei sitte töitten takia päästy yhteisiin tokoreeneihin, kotosalla touhuiltiin jotain pikku juttuja. Moppi on taas alkanu pakittamaan kapulaa luovuttaessa, joten sitä nyt reenaillaan. Sillä on nyt meneillään joku kolmenkympin villitys, koko ajan haastaa Mantaa leikkiin ja saa älyttömiä hepuli kohtauksia. Kumpa sen energian sais agiradalle...

Eilen käytiin hakuilemassa Divan, Tiltan, Santran ja Tosca-sakemannin kans, tällä kertaa oli peräti kolme tumpeloa eksynyt metsään ja hienosti koirat toimi. Mantalla oli vaan ens alkuun niin paljo intoa, että meinasi mennä ihan vaan juoksenteluksi koko touhu, mutta rauhotuttuaan löysi hienosti. Molemmilla koirilla oli viimeset haut tosi hienot, kun malttoivat keskittyä. Hiukan kyllä epäilytti Mopin suhtautuminen siihen, että yksi etsittävistä oli se kamala nainen, joka on töissä sillä miehellä, joka työkseen rääkkää eläimiä ja kerrankin siinä firmassa vieraillessa pieneltä koiralta vietiin kilkuttimet...Jos Moppi olis saanu valita, niin se olis varmaan suosiolla jättäny Virpin sinne metsään... Kyllä sen näki, että Moppi tunnisti henkilön, Paulan ja Kaijan luo syöksyttiin ihan miljoonaa melkeen syliin asti, Virpin löydyttyä Moppi pysähty parin metrin päähän ja haukku niin että metsä raikui! Tosi hienosti ilmasi löydön, vaikkei sitä oo vielä opeteltukaan...!
Hakuilun jälken tehtiin vielä metsälenkki koko köörillä, joukkoon liittyi myös Santran pikkusisko Paris, lk saksanseisoja. Mulla oli kyllä kamera mukana, mutta vauhti oli taas sitä luokkaa ettei siinä paljo kerenny kuvailemaan.

Tänään aksailtiin kotikentällä ja Moppi teki tietysti taas just sen mitä pyydettiin. Voi hitsi kun sille sais hitusen enemmän vauhtia, kaikki vinkit on tervetulleita!!!
Mantalle on joku käyny salaa asentamassa ohjaustehostimen, vauhdista huolimatta homma pysy hanskassa paremmin ku ikinä! Irtautumista reenattiin myös, käytiin yhessä viemässä patukka neljän esteen (=siivekkeen) päähän, otin Mantan sivulle ja lähetin sen eteen-käskyllä matkaan ottamatta ite askeltakaan. Mielettömällä vauhdilla ryntäsi matkaan, ihan uskomaton edistys parin viikon takaisiin reeneihin verrattuna. Keppien ekaa väliä reenattiin myös, vielä en aikoihin uskalla alkaa reenata keppejä kunnolla, sen verran rankkaa se pujottelu taitaa tuommoselle kesken kasvuselle olla.

Koskapa Elina suostui ystävällisesti kameramieheksi, piti sitte vielä sen verran tokoilla että saatiin pari kuvaa. Ja toki posetuskuviakin otettiin, kun keskiviikkona tuli se 9 kk täyteen. Jotenki Manta vaan onnistuu seisomaan kaikissa poseerauskuvissa etujalat liian eessä, kotona reenaillaan näyttelyseisomista aina peilin eessä ja siinä se seisoo paljo paremmin... Tuota seisomista pitää kyllä muutenki reenailla ihan urakalla ja yrittää vähitellen pidentää palkan väliä, Mantu kun alkaa sitte tarjoamaan kaikki maholliset istumiset, maahan menot ja sivulle tulot, jos palkkaa ei ala herumaan... Muutenki tuo tokoiluhomma on aika haasteellista sen vuoksi, kun Manta ennakoi niin älyttömästi asioita. Mutta minkäs se koiruus viisaudelleen voi, isoveljen kans on ihan sama ongelma...

Ja sitte vielä lopuksi pieni pyyntö kaikille, peukuttakaa ihan täysillä!!! Ihan vielä en uskalla kamalasti peukutuksen kohdetta hehkuttaa, mutta sitten kun kaikki on ihan varmaa hehkutan kyllä senki eestä. Ja peukut pystyyn myös Mantun juoksun vuoksi, toivotaan että siitä tulis nainen nyt ihan näinä päivinä tai sitten vasta joulukuussa...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Hakuilua, agia, tokoa...

Pitkään ollaan puhuttu ja suunniteltu, että sitä hakuhommaa pitäis alkaa reenailemaan ja nyt lopussaanki sitä on päästy kokeilemaan. Kaija oli 2 vk sitten pari päivää opiskelemassa touhua ja viikko sitten lauantaina mekin päästiin sitä kokeilemaan. Alkujaan meidän oli tarkoitus lähteä sinä päivänä etsimään Hossaan kadonnutta Leevi-koiraa, mutta heti aamulla sain ihanan puhelun, että vanhus oli löytynyt. Itkuthan siinä piti tietysti tirauttaa, vaikken omistajaa tai koiraa tunnekkaan niin kyllä sitä vaan koko ajan ajatteli miltä vastaava tilanne tuntuisi jos se omalle kohalle sattusi. Onneksi meidän suunnitelmat meni uusiksi ja tuli kyllä mieleen, että ei ehkä olisi pahitteeksi, jos opetettaisiinki nuo koiruudet etsimään ihmisten sijasta hukkaan joutuneita koiria!
Mopin kans on jonku verran hakua otettukin, mutta nyt lähettiin senki kans ihan alusta. Eli Kaija syötteli ensin makupaloja ja teki ittesä "kiinnostavaksi", sitte me mentiin auton taakse piiloon ja Kaija paineli mehtään. Ei siis otettu ollenkaan niin, että koira olis nähny minne Kaija menee. Ja täytyy kyllä todeta, että on ne nuo koirat kyllä viisaita, heti hoksasivat homman. Moppi meni jonkin aikaa nenä maassa ja otti jälkeä, mutta lopputulos oli kuitenki sama, "eksynyt" löytyi. On se vaan jotenki niin koominen näky, kun tuo puudeli painaa yli risujen ja kantojen turkki hulmuten niinku paraski palveluskoira... Eilen otettiin homma uusiksi, mukana oli myös Paula aussi Santran kans ja hienosti meni jälleen. Pikkusen piti ensin molemmilla ihmetellä, että miksi tässä nyt uudelleen pitää lähteä etsimään kun se hukkaan joutunu jo löyty, mutta pian ne homman hoksasivat, viisaat eläimet! Ens lauantaina meitä on sitte toivon mukaan neljä ihmistä reeneissä mukana ja tarkotus olis, että sinne lumen tuloon asti reenataan kerran viikossa, on se koirillekki niin kivaa vaihtelua. Hakuhommassa kun koiruus saa touhuta niin itsenäisesti, tokossa ja agissa ootetaan koko ajan käskyjä ohjaajalta.

Ja agista puheen ollen, viime sunnuntaina päästiinkin vielä yllättäen Kajaaniin reenimään ihan kunnon oppiin. Mopilla oli hitusen vauhti hukassa mutta ilosesti meni. Kyllä huomasi, että oon reenannu sen kans kotosalla esteitten kiertoja, se kun meinasi tarjota sitä ihan väkisin vaikka kuin yritin ohjata suoraan esteelle... Ja roppakaan ei kipeytyny (siis koiralla...), vaikka mentiin ekaa kertaa pitkää rataa moneen kuukauteen!
Mantalla oli jälleen vauhti päällä, kuinkas muutenkaan, mutta jälleen se oli liian kiinni minussa. Saatiin taas kotiläksyksi irtautumisharjotuksia, mutta tänään kotikentällä reenaillessa tuli semmonen olo, että mikä irtautumisongelma meillä muka on... Kai siellä pienen bc:n päässä on viikon aikana jotkut palikat löytäneet toisensa ja se on hoksannu, että palkka on jossain muualla kuin äiskällä. Meillä oli tänään reeneissä Mantalle ihan vieraita koiria ja käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin pienet tokoreenit siinä sivussa. On sillä kyllä niin hieno keskittymiskyky tuohon tokoiluun, vaikka muut reenasi ihan vieressä sitä Mantan mielestä maailman ihaninta juttua, siis agilitya, niin kyllä se vaan niin hienosti keskittyy siihen mihin pitääki!
Moppikin yllätti reeneissä tänään, vauhtia ja ennenkaikkea intoa löytyi, vaikkakin keinu oli TÄNÄÄN vähän pelottava. Viimeksi se ei ollu, mutta Moppi on Moppi...

Hakuilun ja agin lisäksi tokoakin on reenailtu, Mopin kans on otettu seuraamista tiheällä palkalla ja muutenki ihan pikkujuttuja. Tunnaria ja ruutua on myös reenattu, ihan vaan vaihtelun kannalta. Me nyt tuskin sinne voittajaan tähdätään (varsinkaan kun se ensimmäinenki ykkönen sieltä avoimesta on vielä saamatta...), siellä seuraaminen on jo niin pitkä että Mopilla ei taida mielenkiinto riittää. Se kun nyt kuitenki osaa nuo avoimen liikkeet, niin jotenki tuntuu turhalta jankata niitä päivästä toiseen, kyllästyyhän siinä koiruuski ihan kokonaan.
Makkaran kans on nyt reenailtu seuraamisessa sitä, että palkka onki oikeassa kädessä ja tulee tuolta vasemman olkapään luota, vähä meinasi tänään edistää ja pylly mennä vasemmalle vinoon mutta kun hihnalla muistutti niin asento parani. Tätä nyt vähitellen reenaillaan lisää, käännökset toki mennään vielä vanhalla mallilla. Paikallaoloa oon ottanu niin että hypin ja pompin n. 5m:n päässä, hienosti pysyy. Piakkoin aloitan lelujen heittelyn ja vinguttelun, että saadaan vähän lisää häiriötä peliin. Tosin lammaspatukkaa en uskalla ottaa tähän touhuun mukaan ehkä vuoteen, sen verran tärkeä se pienelle bc:lle on...

Kovasti täällä nyt vaan ootellaan niitä Jyväskylän näytelmiä... Ihana lähteä taas viettämään koiramaista viikonloppua hyvässä seurassa, tosin pikkusen mieltä kaihertaa kun Moppi joutuu jäämään kotiin. Ikävä on jo nyt, mutta jospa minä sen kestän... Minkäs sille voi jos toinen on niin rakas! Marraskuun lopussa lähetään sitte Mopin kans tokoilemaan avoimeen luokkaan, Pelloon olis ihan älyttömästi haluttanu lähteä mutta ei taida rahat riittää ihan kaikkeen reissaamiseen, sielläkin kun olis pitäny olla yötä. Nuo hallikisat vaan taitaa olla Mopin kans ihan mahoton ajatus, se kun vähä pelkää niitä, siis halleja... Mutta kokeillaan nyt ja katotaan mikä katastrofi siitä tulee...Pitäähän sitä haastetta olla, ne onnistumiset tuntuu sitte sitäki paremmalle!



Manta löysi hukkaan joutuneen!

Moppi, tuleva rajakoira

Kukkuu!




Ensin tuijotetaan...

...ja sitte rähinä päälle!

Huomenna me lähetään Mantun kans Kajaaniin reenaamaan missikäytöstä ihan vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten ja koirien keskelle. Tekee varmasti hyvää tuolle koiruudelle ja mulle myös! On sen verran hakusessa itelläki tuo missitouhu, että jospa niistä reeneistä saisi ees pikkusen varmuutta. Niin ihana kun sinne Jyväskylään onki lähteä, niin kyllä se vaan pelottaa, että osaako siellä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan...Oon yrittäny ajatella nyt niin, että eiköhän me kaikki aloteta joskus nämä hommat ihan tumpeloina, tehään mokia ja myöhästytään kehästä mutta mitä siitä, ens kerralla ollaan taas hitusen viisaampia! Ja ihan samat tunnelmathan ne oli ennen ekaa möllitokokisaa mutta hengissä selvittiin...

perjantai 7. lokakuuta 2011

Päivä kuvina

Kaverini blogista sain ajatuksen tehdä tämmösen "päivä kuvina"-päivityksen. Harmi vaan kun onnistuin poistamaan kamerasta päivän parhaan otoksen, Manta löysi aamulenkillä sikamahtavan aarteen jossa piti tehä kupperiskeikkoja. En oo kyllä ikinä nähny yhtä mustaa punavalkosta bc:tä kuin meillä tänään. Ja kun se onneton hoksasi vielä ravistaa itteesä just ennen pesua, pas...kakkaroiskeita oli puolentoista metrin korkeudella...
Illan tokoreeneissä tuuli oli melekonen, meinasin jo etten uskalla Moppia hihnasta irrottaa ettei tuuli vie mennessään. Pimeyski yllätti joten kuvien laatu ei oo paras mahollinen...



Aamupissille menossa

Vielä pitää hetken aikaa torkahtaa

Manta siirty olkkariin jatkamaan yöunia

Moppi tarkistaa tarvitaanko sadetakkeja...

...ei tarvita joten kuonot kohti kylän raittia!

Tylsää hihnalenkkeilyä

Mutta päästiin onneksi metsäänki

Aamupalan aika

Tämä on Mopin ykkösjuttu, postin haku!

Kauppakassienpurkamisavustajat


Mopilla on aarre tuolla vällyn alla... (tosin manta varasti sen)

Olin ahkera, kummipojan synttärilahja tuli lopussaanki valmiiksi!

Välillä täytyy ottaa päiväunet



Makupalat illan reeneihin, ei lisä-, väri- eikä säilöntäaineita!

Iskä tuli töistä ja Manta on niiiiiin onnellinen!

Manta seuraa

Häntä on ku pystykorvalla van kontakti on kohillaan!

Etutassu maahan ja 5cm minuun päin niin täydellistä olis!

Moppi yrittää seurata vastatuuleen...

Se on siinä ja siinä lähteekö pieni eläin tuulen mukaan!

Ensin työ, sitten huvit. Ja Mantalla ja Tiltalla taas kapulakiista

Iltapalan jälkeen saunotaan...

...sitte iltavillit kotipihalla...

...sitte saunaherkut (ei liene epäselvää että niitä säilytetään tuolla ruskeassa kaapissa!)...

...ja ei muuta ku nalle kainaloon...

...ja unten maille,

kyllä syksy on mukavaa aikaa!