Teinimisseilyä

Nyt on pitäny kyllä semmosta haipakkaa päällä ja ressin tapaistakin on ollu ilmassa hallin suhteen, ettei oo ehtiny blogiakaan päivittämään. Kello on jo ties mitä, mutta muutaman sanan ajattelin viime viikon tapahtumista kirjotella.

Ensinnäkin, Mantasta tuli lopussaankin nainen, siitä ei vissiin tuukkaan isona musta-valkosta urosta niinku isäntä joskus epäili... Pari viikkoa sitten Moppi yritti kiivetä lenkillä Mantun selkään ja sillon aattelin, että jokohan sieltä alkaa naisen tuoksut pienen puudelin nenään tulvia. Tutkiskelin Mantan jalkoväliä päivittäin, eikä mitään merkkejä näkyny,kunnes viime torstaina, päivää ennen Jyväskylään lähtöä pyllykarvoissa näky verta. Ja Mantu reppana oli ihan ihmeissään, minun olisi ehkä äitinä pitäny ohjeistaa nuorta neitiä paremmin tässä naiseksi kasvamisessa... Mutta kun kyseessä on ensimmäinen tyttönen, niin eihän näistä asioista hoksannu puhua. Manta nuoli alapäätään ja katsoi minuun sen näköisenä että "ÄETI, mitä mulle tapahtuu????". Raukka on nyt ollu niin herkkis ettei sitä voi ees kattoa pahasti, heti ollaan möksöllään. Kaiken uuden opettelu tokojutuissa on nyt tauolla, tehään vaan vanhoja tuttuja juttuja jotka aika varmalla onnistuu. Normaalia väsyneempikin Manta on ollu, tosin leikkiin ja tokoreeneihin syttyy kyllä sekunnin sadasosassa mutta muuten kotosalla on paljon rauhallisempi kuin ennen. Ja Moppi vissiin pitää tuota Mantua niin pikkusiskonaan, ettei osoita nyt mitään mielenkiintoa sitä kohtaan, ennemminkin Manta nuuskuttelee Mopin takapäätä siihen malliin, että oliskohan tuolla jotain mistä vois olla hyötyä. Manta raukka, Mopista ei todellakaan ole yhtään mitään hyötyä tässä miehen kaipuussa. Hienosti Manta osaa pitää ittesä puhtaana, ei oo tarvinnu harkitakkaan housujen pitämistä. Jos oikeen innostuu, niin muutama tippa saattaa lattialla näkyä mutta muuten ei pahemmin tiputtele.

Ja sitten Jyväskylään! Myönnetään suosiolla, itkeä tirautin perjantai-aamuna, kun pakkasin Mantan ja tavarat autoon ja jätin Mopin kotiin...Se oli jotaki ihan hirveetä, tästä lähtien Moppi on mukana tasan tarkkaan joka ikisellä reissulla! Alkumatka suju mukavasti mutta etelää kohti keli lämpeni ja märkeni, loppumatkan sai ajaa ihan sokkona kun rapaa lensi tuulilasiin ja märkä asfaltti söi viimesetki valot autosta. Ei ajettu kuin kerran harhaan, mutta löytyhän se mökki, tuntui aika kivalta kun tien varteen ja mökin pihalle oli laitettu kynttilälyhtyjä, lämmin kiitos mökin vuokraajille! Mökki oli sen verran syrjässä, että koiruudet saivat juosta ja temmeltää ihan rauhassa, tosin hiukan piti varoa etteivät uimaan karanneet. Illalla saimme vieraita, kun Tiltan sisko Isla tuli kylään mukanaan pienen pieni "pikkusiskonsa". Vauhtia riitti, sitä ei ehkä tarvi ees mainita...

Aamulla suunnattiin sitten näyttelypaikalle, missä Manta käyttäytyi niin mallikkaasti (suuret kiitokset Kajaaniin, näyttelyreenit ei oo menny hukkaan!). Häkissä se vain nukkui, kehässä juostiin kun käskettiin ja seisottiin kun käskettiin, olin ihan onneni kukkuloilla koitoksen jälkeen. Tuomarilla olisi tosin pitänyt ottaa silmälasit mukaan, se kun ei ollenkaan tajunnu että Mantahan oli ihan ylivoimaisesti kaunein bc, tai siis oikeastaan koko näyttelyn kaunein... Saatiin EH kera hyvän arvostelun, joten tyytyväinen olin. Liikkeistä ja takakulmauksista tuli sanomista, muuten kaikki oli vaan positiivista. Liikkeisiinhän varmasti vaikuttaa tuo juoksu sekä myös se, että Manta juoksee niin kontaktissa. Tokokoira mikä tokokoira, minkäs teet...

Tilta sai myös EH:n, joten näyttelyn ja shoppailun jälkeen lähdettiin Erittäin Hyvien koiruuksien kanssa metsästämään vaajakosken abc:tä pizzan toivossa. Se me tiiettiin, että se on matkan varrella kun mökille ajellaan, mutta kun tuli aika laittaa navigaattoriin mökin osoite meni blondeilla sormi suuhun, ne ajo-ohjeet osoitteineen kun olivat siellä mökillä. Mutta ei siinä mittään, ajeltiin kilometri kaupalla ties missä omakotitaloalueilla ja kysyttiin neuvoa ohikulkijalta, ja niinhän me sitte lopussaan istuttiin pizzalla. Olishan se nyt ollu han älytöntä ajaa Jyväskylään ja nähä siellä vaan näyttelypaikka ja mökki, nyt tuli kaupunki paljo tutummaksi!

Illalla viriteltiin rantasauna lämpiämään, tosin tulet ehti sammua moneen kertaan... Joukkoomme liittyi Mantan Peppi-sisko, joka oli tulossa misseilemään sitte seuraavan päivänä. Voi että ku olis ollu enemmän aikaa jutella Hennan kans noista koiruuksista, mutta pakkohan sitä oli joskus puolen yön jälkeen kömpiä nukkumaan. Tai siis yritettiin nukkua. Kaijan kans nukuttiin yläkerrassa, missä oli kaksi makkaria, mutta Kaijapa keksi kuningasajatuksen että nukuttaisiin samassa huoneessa että voitais vielä jutella. No joo, Tilta ja Mantahan olivat lievästi sanottuna riemuissaan tästä järjestelystä, peitot vaan pölisi kun bestikset ottivat kaiken ilon irti yhteisestä yöstä. Muistona tästä minun villasukan varressa on nyt bc:n pään mentävä aukko, mutta kyllä niitä voi vielä käyttää, teräosa on ihan ehjä.

Sunnuntai-aamuna tehtiin pikainen loppusiivous ja koiruuksien lenkitys ja suunnattiin taas misseilemään. EH:t tuli taas molemmille, samoin Pepille. Porukassa juokseminen meni aika lailla plörinäksi kun eessä juokseva koira pysähteli, murisi ja haukku eikä me oikeen päästy juoksemaan. Tokihan Mantallaki piti kommentoida eessä menevän käytöstä, mutta muuten  käyttäytyi niin hienosti. Hieman pelkäsin sitä tuomarin kopelointia kun toinen on niin herkässä tilassa mutta eipä ollut taas siinäkään mitään ongelmaa. Ja ajoittain Manta lähes veti hihnassa, juoksi siis ilman kontaktia, WAU! Liikkeistä tuli kuitenki taas palautetta ja etukulmauksetki olivat yön aikana oienneet, mutta turkki oli muuttunut hyvästä erinomaiseksi... Hassua tämä näytelytouhu tämmöselle aloittelijalle, mutta ehkä tähän tottuu... Tiiä vaikka Kajaanissa olisi taas kulmaukset yhtä hyvät ku Pellossa!

Kotimatka sujui ilman eksymisiä ja oli kyllä niin ihana tulla kotiin Napulinuppusen luo. Oli  jännä huomata, miten Mopilla oli ollu ikävä Mantaa, ihan itkun kans juoksi perässä. Niin ja oli sillä ollu ikävä minuaki, vaikkei varmaan puoliksikaan niin paljo ku mulla sitä!

Olipas meillä taas niin kiva viikonloppu että kovasti on jo mietinnässä että minne sitä seuraavaksi lähetään mökkeilemään. Pellon reissulla matkamittariin kertyi reilut 900 km, nyt 1000 joten saatetaanpa lähteä vaikka kauaski ens kerralla! Kun vaan jossain järjestettäis vaikkapa kaksipäiväiset tokokisat, niin tultaisiin hippulat vinkuen!

Miten niin agility on Mantan mielestä ykkösjuttu??? (kuva Elina Moilanen)

Napuli kyllä hyppää mutta kartturilla on jotku ihan ihme kuviot! (Elina Moilanen)

Moppi ja sonnin suti, meiän sängyllä,NAM!

Mopilla on aarre, Manta söi jo omansa ja Mantaa v...ärsyttää

Missipainia Jyväskylässä

Saunan lämmittäjät

Erittäin Hyvät

Manta ja Peppi

Ihmisten pitäis päästä nukkumaan...voisko joku kertoa sen koirille?

Kotona taas, ootellaan lupaa tulla tien yli

Hallin siivousta

Manta 10 kk

Ekoissa reeneissä "omassa" hallissa

Mutta nyt ehkä tarvis alkaa nukkumaan, huomenna on ohjelmassa hallin lattian laitto. Oltiin ens alkuun mopin kans menossa Tornioon toko-kokeeseen mutta tuli sen verran mutkia matkaan, että oli pakko perua sinne lähtö. Nyt on tärkeintä saada hallin lattia siihen kuntoon ettei koiruudet siellä liukastele, tokokokeilemaan päästään ihan varmasti myöhemminki.

Nyt hehkutetaan!!!

Nyt se on sitte ihan satavarmaa, ens talvena ei pakkaset ja lumi reenejä hidasta! Meille on luvassa n.225 neliötä lämmintä reenitilaa ja tämän lisäksi käytössä on vessa, pieni keittiö ja paaaaaljon tilaa esteille ym. tavaroille. Aika varmalla pohjalla tämä meiän rojekti on ollu jo jonkin aikaa, mutta vuokrasopimukset on ollu vasta suullisia joten ihan täysillä ei oo asiasta voinu iloita. Nyt on nimet papereissa ja talvi voi meidän puolesta tulla. Kyseessä on siis vanha kauppa, jonka lattia on liukas ja kova, sen kunnostus on ihan ekana työn alla. Elämme siinä toivossa, että siitä saadaan jopa aksekelpoinen, ensi viikolla ratkeaa varmaan sekin. Jonkinlainen mattosysteemi siihen nyt kuitenkin laitetaan, että ainakin tokoa yms. voidaan reenailla.

Tällä viikolla on koiruuksien kans tokoiltu vaan kotosalla, ihan pikku juttuja. Maanantaina oltiin Mantan kans Kajaanissa missireeneissä, vieläkin tahtoo olla vähän ongelmana se haukahtelu juostessa ja  "tuomarin" kopeloidessa pylly tahtoi  painua maahan. Oonki tässä harkinnu että pitäisköhän mulla Jyväskylässä tuomarin kopeloidessa polvistua siihen Mantun viereen, jos se pylly sitten pysyis ylhäällä. Vinkkejä kaivataan viisaammilta!!!

Kun tämä kesä kerran jatkuu, niin päästiinpä sitten vielä tänäänkin Kajaaniin aksaamaan. Ja Moppi oli NIIIIIN villinä, mahtava vauhti ja mullaki piti ihan juosta. En tiiä mikä ihmeen herätys sille on tullu, voihan se olla että sillä on ollu lihasjumeja jo pitkän aikaa mutta tyhmä omistaja niitä ei oo vaan huomannu ja nyt kun on hierottu ja hoidettu jumit niin vauhtiaki alkaa löytymään. Ja sen kepit on ihan huiput, niitä ei pieni eläin enää sen nopeemmin pääsisi!!!

Mantan vauhdista on turha ees mainita mitään, sitähän riittää. Paikallaan se pysyi tänään tosi hienosti, vain pari kertaa yritti varastaa. Irtautuki tosi hienosti, joskin rengas on vielä sen verran outo este että siinä oli vähän ongelmia, yksittäisenä se menee  hienosti mutta rataan liitettynä juostaan ohi. Näyttäis sille ettei Mantu oikeen ymmärrä, että sekin on este mikä pitää suorittaa... Ja onhan se ohjaaminenkin ihan älytöntä kun "hypyt" vaan juostaan läpi, eihän siinä oo toivoakaan pysyä perässä. Oon tuota Mantulia katellessa ja tokoa reenaillessa tullu siihen tulokseen, että siinä on oiva esimerkki siitä, että kauneus ja järki viihtyvät samassa päässä oikeen hyvin. Agilityssa se vauhti on vaan niin hurja, ettei se järki vaan pysy matkassa, se jää sinne eka esteen taakse... Mutta pääasia että koira nauttii ja minä kans!

Me ollaan lenkillä ollessa alettu leikkimään leikkiä, jossa tumpelo omistaja hukkaa hanskan ja viisas bc, apunaan vielä viisaampi cottoni, etsivät sen. Jätän koirat tien poskeen oottamaan, kävelen metsään ja tiputan hanskan. Sitte palaan koirien luo ja päästään koiruudet hommiin. Manta löytää hanskan aivan käsittämättömän nopeesti!! Moppi ei ehi tehä mitään kun Mantu jo viipottaa pusikosta hanska suussa. Pitää joskus kokeilla tätä Mopin kans kahelleen, että sekin pääsisi osalliseksi löytämisen ilosta. Viikolla heitin hanskan polulta metsään niin, ettei Manta nähny ja sinne ei jääny minun jälkiä. Sitte käskin etsiä eikä menny kun hetki ja hanska oli mulla takasi. Hyvä konsti järjestää koiruuksille aivotyötä, jos muu reenailu jää vähemmälle!

Luin koirakirjasta, että bc:t pystyvät hyppäämään korkeitakin hyppyjä ilman vauhtia.  Joo tiietään.

Manta Mansikkanenä 9.5 kk

Mamman kupperttoni  (mistähän näitä lempinimiä oikeen tulee...)

Vauhdin humaa...

...yksin...

...ja yhdessä!

Oon joskus kuullu, että naisen käsilaukun sisältö kertoo kyseisestä ihmisestä paljon. Jo pitemmän aikaa oon kironnu sitä, kun en löydä tuolta laukusta  yhtään mitään. Tänään se alkoi tuoksahtaa ja oli ihan pakko alkaa tekemään inventaariota. Minun piti ihan kirjata löydökset ylös, en olisi uskonut itekkään että tuommonen ihan normaalin kokoinen käsilaukku voi niellä niin paljon tavaraa. Sieltä löytyi kalenteri, puhelin, näyttelyhihna, noutokapula, lompakko, kakkapusseja, kyytabletteja, allergialääkkeitä, mynthoneita rasiassa ja laukun pohjalla, vinkulelu, nenäliina, namipussi (hajun lähde löytyi, siellä oli lihapullia...), kauppakuitteja, taskulamppu, palkkakuitti, 2 huulirasvaa, hiusrenksu, kynä, harsoteippiä ja kauan kadoksissa ollut osa mopin häkistä. Oikeestaan en halua ees tietää, minkalaisen luonneanalyysin joku psykiatri näiden löydösten perusteella minusta tekisi...!