Ihana talvi! Ei enää rapasia tassuja ja puolta kiloa hiekkaa sängyssä, imuroidakkaan ei tarvi enää ihan joka päivä. Vielä kun tulisi pakkasta ettei tuo lumi paakkuuntuisi niin pahasti mopin tassukarvoihin.
Toissa viikonloppuna asennettiin hallin lattiaan matot (alle pakkasmatto, päälle huopamatto) ja kyllä nyt kelpaa tokoilla! Ainoo ongelma on, että siitä lattiasta tuli niin joustava että noutokapula pomppii minne sattuu... Tokoiluun se on kyllä muuten tosi hyvä, agilityyn nopeille ja isommille koirille vähän liukas. Mutta eihän sitä oo mikään pakko mitään tiukkoja kurveja reenaillakkaan, touhuillaan se mitä pystytään. Mopin kokoinen ja vauhtinen koira voi mennä ihan huoletta, tänään otin hyppytekniikkareenit ja ei ollu mitään ongelmaa liukkauden kanssa. Keinua otettiin kans, Mopille se on vieläki vähän kauhistus, Mantaa saa pidätellä hihnasta kynsin hampain ettei pyyhkäse lentokeinua. Meidän yhdistyksellähän ei ole vasta kuin muutamia esteitä, elämme toivossa että niitä saataisiin hankittua lisää. Kentällä meillä toki esteet on, mutta kun se kenttä on nyt siinä kunnossa että eipä paljoa innosta lähteä reenimään. No, onneksi päästään vuoden vaihteen jälkeen Kajaaniin ihan vihreille niityille kirmaamaan!
Mopilla on tokoilussa nyt joku ihme virtapiikki meneillään, ehkäpä seki on niin innossaan sisäreeneistä. Estehyppy mennään valmis-käskyllä, kapulan perään singotaan heti kun se irtoaa kädestä, seuraa-käskystä naukastaan ja pompataan metrin verran ilmaan, kaukkareissa vingutaan ja kurlutetaan... Välillä en tiiä onko mulla siinä käsissä kissa vai sammakko, sen verran laaja äänivalikoima tuolla puudelilla on. Mutta en oo tästä ollenkaan pahoillaan, pääasia on että nään koiran tykkäävän tekemisestä. Eihän sitä tuolla käytöksellä kokeissa paljoa pisteitä heru, mutta mitäs pienistä, ei sitä aina kaikkea niin vakavasti tarvi ottaa! Tammi-helmikuulle pitäis katella jotain kokeen tapaista, vaikka se vieraaseen halliin meno hiukkasen hirvittää. Siinähän kun voi käydä niinkin, että siellä on vaikka monttuja lattiassa tai liukasta tai tuomari on pelottava tai yleisössä on joku joka puhuu liian lujaa tai halli kaikuu jne jne... Tai sitte kaikki on kunnossa eikä mikään pelota ja koiruus toimii niinku kotona (= vinkuu, naukuu, kurluttaa, ennakoi...).
Mantulin kans meillä ei tarvi kokeista ottaa ressiä vielä piiiiiiitkään aikaan. Jos alo-liikkeitä ajatellaan, niin yksikään liike ei tosiaankaan oo vielä lähimainkaan valmis. Paikallaolossa tahtoo painua lonkalle, välimatkaa lyhensin metriin pariin ja tiuhaan tahtiin herkkuja suuhun.
Seuraaminen on nyt juoksun aikaan ollut vähän haahuilua (kontakti ja seuraamispaikka on hyvät., mutta takapää seilaa missä sattuu...), oon sitte palkannu tiheämmin ja ottanu ihan pientä pätkää. Perusasennot on pysähyksissä tosi hyviä, samoin käännökset on tosi tiiviitä, välillä liianki.
Liikkeestä maahan meno on ihan huippu, tosin siinäkään en oo vielä ottanu matkaan vaan palkka heti kun on maassa.
Liikkeestä seisomisessa edetään hitaasti mutta varmasti naksun kans, käskyn vaihdoin oota- sanaan, koska seiso-sanasta alkoi tarjoamaan istumista. Toimi heti paremmin.
Luoksetuloa on otettu nyt n. 10 m:n matkalta, ei enää törmää ja istuu lähes aina suoraan. Sivulletuloa en ota siitä joka kerta, ennakoinnin takia...
Hmmm... Mitäs sitä muuta alo-luokassa on, hyppyä ei oo vielä nähtykään, tai on nähty kun se siinä hallin nurkassa on, mutten oo vielä ottanu sitä ollenkaan.
Nyt sitte pompataan asiasta kuudenteen. Ens sunnuntana meillä on match-show meidän "uudessa hienossa" hallissa. Touhua on siis taas riittäny niitä järjestellessä. Näyttelyreenejä on pidetty nyt 3 kertaa ja tosi kivaa on ollu. Saadaan kerättyä siinä sivussa vähän rahaakin, että jos niitä esteitä saataisi vaikka joskus hommattua. Ihana on ollu huomata, että kyllä tältäkin kylältä löytyy aktiivisia harrastajia, kun vaan joku jotain järjestää!
 |
| Manta ja Siri-russeli reenien jälkeen |
 |
| Vähän läähätyttää |
 |
| Otakiinnimandariini! |
 |
| Siri on vissiin tuolla jossain Mantan alla... |
 |
| Mantulin menoa ei tangat haittaa! |
Tamminäyttelykin lähenee uhkaavasti ja pitäis reenailla Mantun kans niitä missijuttuja. Eilen pyörähettiin pikaisesti näyttelyreenien yhteydessä "kehässä", meiän hallissa kun saa reenailla myös juoksuset nartut mutta housut jalassa. Hienosti Mantu juoksi ja onneksi juoksut alkaa olla lopuillaan, päästään sitte vielä sinne Kajaaniinkin reenailemaan. Niin täysillä ootaan sitä Kajaanin näyttelyä, kun näkee taas ihanat Weekasilaiset ja Mantulin sisaruksia. Ja mikä parasta, KERRANKIN ei tarvi lähteä kauas!!!
