torstai 28. heinäkuuta 2011

Hevostelua ja "lomailua"

Maanantaina meillä sitten alkoi se ihan oikea koulu Mantan kans, meidänhän piti mennä kilpailuihin tähtäävien ryhmään mutta siihen ei tullut riittävästi osallistujia joten mentiin sitten penturyhmään. Vähän piti mantalla haukahella muille, mutta sitten kun ruettiin "töihin" niin sitte keskityttiin täysillä mammaan. Reenailtiin kontaktia niin että minulla oli kädet suorana sivuilla, katsekontakti pysyi hienosti eikä namikäsiä pahemmin vilkuiltu. Hienolla mallilla meillä on kontakti ja siitähän se kaikki lähtee! Luoksetuloa otettiin myös, siinä ei mitään ongelmaa ja sitte tietysti leikittiin. Tosi huippua päästä treenailemaan tokojuttuja kunnon häiriössä, ihan vieraitten koirien kans.

Samaisena aamuna käytiin katsomassa myös Mantan isointa veljeä Reimaa. En ole tainnut vielä mainitakkaan, että meillähän on myös hevonen. Tämän minun ihosairauden vuoksi sen hoitaminen kävi kuitenkin ihan mahdottomaksi, joten Reima-ruuna on asustellut nyt n. vuoden päivät Elinan hoivissa, ts. se on siellä vuokralla ylläpitokuluja vastaan. Aika kova paikkahan se oli sinne antaa, mutta kun en ite voinu edes liikuttaa sitä niin pakkohan se oli.  Reimalla on  ihan mielettömän ihanat oltavat sh-ruuna Turokkaan ja valtaisan lehmälauman kanssa, pitää olla onnellinen siitä! Reimuli on 20v. amerikkalainen lv, entinen ravuri ja maailman kiltein ja kultaisin hevonen. Ite en paljoa ratsastuksesta älyä, olen aina harrastanut vain ravihevosia ja Reimankin kanssa ratsastelut olivat lähinnä maastossa köpöttelyä, mutta nykyään Elinan kanssa Reima on alkanut perehtyä lännenratsastukseen. Se kiinnostais itteäkin, eletään toivossa, että terveys sen joskus vielä sallii... No, joka tapauksessa, Mantuliini pääsi tutustumaan tällä reissulla myös lehmiin ja ne oli kyllä aika kamalia, tuijottivat ja äänsivät oudosti. Lehmän kakkaa ei reissussa päästy maistelemaan, hevosen kakkaa ahmittiin senkin edestä.

Porojakin on tällä viikolla nähty metsälenkillä, olivat onneksi niin kaukana että Manta ei hoksannut lähteä perään, tuijotti vain.Yhtenä päivänä nähtiin hihnalenkillä ollessa (niin siis niitä porojahan pyörii meillä ihan täällä kylän keskustassa...) poro ihan muutaman metrin päästä, sille Manta olis mieluusti antanu kyytiä!

Ens viikonloppuna meillä olis sitten se Viepperhauta-tapahtuma ja tämän päivän toko-näytösreenien perusteella tulossa on katastrofi...Moppi ei halunnu tehä yhtään mitään, eikä hommaa helpota yhtään se, että näytös on nurmikolla. Moppi ei tykkää semmosesta alustasta yhtään ja tänään taisi olla muutenki huono päivä. Kauhulla odotetaan lauantaita tuleeko yleisöllä olemaan yhtä hauskaa kuin viime kesänä oman kylän möllitokokisoissa...( Liikkuri ei voinu puhua kun sitä nauratti niin paljo, tuomarin piti kääntyä samasta syystä selin ja yleisö suurin piirtein hirnui. Moppi kun päätti näyttää että tokoilu voi olla myös hauskaa, se päätti tokoilun sijasta olla mamman kans ota kiinni jos saat-peliä...) No, pääasia että yritetään, saapahan ainaki yleisö viihdykettä!
Mantan kans meillä on sunnuntaina vuorossa ekat epäviralliset misseilyt, nekin jännittää aika tavalla mutta ihana päästä harjottelemaan näyttelyjuttuja kotikylällä ennenkuin sinne Pelloon suunnataan. Huomenna olis tarkotus alkaa kyselemään, että löytyiskö meille passelia mökkiä silloin näyttelyviikonloppuna, netistä löysin jo pari hyvää vaihtoehtoa. Päiväseltään sinne asti ei oikeen kehtais lähteä. Niin kovasti kyllä odotan sitä viikonloppua ja mahdollista sisarusten tapaamista!!



                                " Tuonne jonnekki se moppi meni..."


                                     Tärkeimmät


              "Ota sää vainu siihen suuntaan niin mää otan tänne, tästä ne porot meni!"


                                     Mandariini 27 vk, n.46-47 cm ja 15.8 kg


                                "Siis ihan oikeesti, minäki tahtosin sinne pihalle!"


                                         Kakun arvonen juttu!


                                                        Strange man


Mulla on tässä meneillään eka kesälomaviikko ja kolme on vielä tämän jälkeen edessä. Ens viikonlopun tapahtuma on aiheuttanu sen verran stressiä, että ihan täysin ei oo vielä lomatunnelmaan päässy, mutta ens sunnuntai-iltana aloitan rentoutumisen ihan kunnolla. En suo ajatustakaan millekkään pakolliselle toiminnalle ja laitan telkkarin kiinni jos siellä sanotaan puoltakaan sanaa lasten huostaanotoista tai nuorison pahoinvoinnista!!!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

PUOLI VUOTIAS BC JA A-LONKKAINEN CDT

Kylläpä on pitänyt itkua kitistää Mantan vauvakuvia katellessa, miten se on ollutkin niin pieni...! Ja tänään mittarissa 6 kk! Painoa on kertyny 15.8 kg, kasvu on selvästi hidastunu eli kohta aletaan varmaan olla aikuisen mitoissa.

Tänään sain lopultakin  viralliset tulokset Mopin kyynäristä ja lonkista, kyynärät 0/0 ja lonkat a/a. Hymy on siis ollut koko päivän korvissa asti! Olihan sieltä odotettavissakin hyviä uutisia, mutta koko ajan vähän huoletti, että millainen lausunto sieltä loppujen lopuksi tulee. Ens viikonloppuna on ehkä ihan pakko juhlistaa tätä ja samalla Mantan synttäreitä täytekakulla!

Viime lauantaina kävästiin Oulussa näyttelyssä ja olipas kyllä kiva nähdä sisaruksia ja tietysti heidän omistajiaan ja Johannaa! Harvinaisen kauniita bc:n poikasia oli saapunut paikalle! Manta ei vaan oikeen päässy kaveriksi asti sisarustensa kanssa...Niillä kahdella, siis Redillä ja Chandlerillä, näytti käyttävän leikit niin hyvin yksiin että Manta ihan villiinty haukkumaan, mitä se normaalisti tekee harvoin! Olis varmaan haluttanu mukaan...! Kyllä meillä täytyis saada joku tapaaminen järkättyä, että nuo sisarukset pääsisivät leikkimään ihan rauhassa, ilman tyhmiä hihnoja!
Kaiken kaikkiaan Manta käyttäytyi ihmeen hyvin siinä koirapaljoudessa, ens alkuun se oli kyllä aika järkyttyny siitä kaikesta vilinästä ja koirien paljoudesta! Äkkiä se kuitenki siitä tokeni, otti välillä jopa päiväunet joten ei se taida hirveesti stressata tämmösissäkään tilanteissa. Olis ollu tosi kiva olla vähän pitempäänki sisarusten kans, mutta oli pakko viedä koiruudet välillä levähtämään ja ei se kelikään mikään maailman paras ollu... Shoppaillakkin tietysti piti, Manta sai uuden pannan (tuhosi vanhan sopivasti edellisenä iltana...) ja ihan oikean kokoisen noutokapulan, tähän asti on reenailtu sellasella Tiltalta lainassa olevalla "vauvakapulalla". Ja tietysti herkkujakin piti ostaa, Mopille tuliaisiksi!

Tänään me käytiin lenkkeilemässä ampumaradan lähellä, pauke oli sitä luokkaa että itekkin välillä vähän säikähti mutta Manta ei välittäny paukkeesta tippaakaan. Tuo ampumarata on sen verran lähellä että se pauke kuuluu ihan meille asti, joten kai se on jo siedättyny!

Johanna kertoi Oulussa, että Pellossa olisi pentunäyttely syyskuussa. Kävin jo työpaikalla laittamassa sille viikonlopulle vapaa-toiveen jos sinne sitten suunnattaisiin. Olispa kyllä aika huippua jos siellä päästäisiin taas näkemään sisaruksia, sain sellaisen käsityksen että sinne olisi muitakin tulossa...?



                                Perslihasreeniä...ei tekis pahaa omistajallekkaan...


                            





                       Kepit on vauvojen juttu, meillä on siirrytty seipäisiin


          Jos moppi tuon sais, niin mahtuiskohan se ees sen suuhun...                 

     



                                   Luonnon oma agi-rata


                                   Puska-Jussit


                            Uinnin jälkeen


                                       Söpöys


              "Niin siis kun me ei tehty tätä, kun se oli tuo naapurin Seppo..."




Makaroonilla on tullut nyt tavaksi ilmottaa aina öisin, kuinka paljo se mammasta tykkää. Viime yönä heräsin ehkä noin miljoona kertaa siihen kun koiran kieli oli ekana korvassa, sitten nenässä, sitten  kitalaessa, sitten painettiin pää kaulalle... Ei siinä muuten mitään, kyllä minäki rakastan, mutta kun nämä rakkauden tunnustukset voitais hoitaa ihan vaikka päiväsaikaan.  Mopilla oli ihan sama juttu saman ikäisenä joten kai tämä kuuluu ihan normaaliin kehitykseen!

Nyt sitten vaan peukut pystyyn Lotta-äipälle tulevaan näyttelyyn!!! Ja Emmi-kaunottaren puolesta peukutetaan myös, uskomattoman hienosti on viime viikkoina misseilyt Emmillä sujunet!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Vesileikkejä ja reenailua

                                         Lenkillä reenien jälkeen


                     Manta ei voi käsittää miten jotkut voivat ottaa noin rennosti...








Meneehän se kesä näinkin, sairaslomalla ollessa... Maanantaina oli pakko lähteä  lääkäriin kun ihottuma paheni ja käsiin nousi märkärakkuloita, kuumettaki meinas pukata. Taisi helteet aiheuttaa sen että ihottuma sitte lopussaan tulehtu. Pari viikkoa lääkäri kirjotti pakkolomaa, sitte viikko töitä ja kesälomalle...

Moppiskoppiaisen kans käytiin taas siellä  hierojalla/fytessä ja aika hyvältä alkaa näyttää. Aksailua en vielä uskalla alottaa, nyt jumpataan ekana tuo lihaksisto tasapainoon ja sitte vasta alotetaan reenit. Kun sen joku viisaampi näytti, niin oon kyllä aika järkyttyny siitä miten tuo koiruus on niin "kieroon kehittyny". Ja jos tästä jotain hyötyä on ollu, niin ainaki se että oon kyllä saanu ihan mielettömästi uutta tietoa koiran lihashuollosta!
Keskiviikkona otettiin tokoreenit kokeen omaisesti niin että Kaija käskytti meitä ja kylläpä meillä oli hieno luoksetulo! Vaihdoin pysähtymiskäskyn käsimerkkiin ja se näyttää toimivan! Seuraaminen oli aikamoista hiimailua, siihen tarvii saada intoa lisää jos kokeeseen meinataan lähteä. Ja kolmen viikon päästä meillä pitäis olla tottelevaisuusnäytöksessä näyttämässä, että puudeleillakin voi harrastaa...

Mantamainioisen kans ollaan edistytty  sen verran, että suurin osa luoksetuloista osuu suoraan, välillä vielä pylly heittää vähän vasempaan. Ei kuitenkaan ollenkaan niin paljo ku ennen. Tekemisen meininki on entisellään, intoa on ihan vaikka muille jakaa...Paikalla olo sujuu aika mallikkaasti JOS lähellä ei oo mitään tosi jännää, esim. muurahaisia, ampiaisia, lintuja jne... Mutta lapsihan se vielä on ja saa ollakki!
Agilityssä mennään ilman korvia ja "reenit" tahtoo mennä ihan nauruksi mutta menköön, pääasia on että se on hauskaa! Joutaa niitä juttuja viilailemaan sitte vanhemmallaki iällä! Aika hienosti sujui kuitenki paikalla olo viime sunnuntaina siivekkeen takana, eli pientä rauhottumista on ehkä tapahtunu.
Parin viikon päästä me alotetaanki sitte ihan "virallinen" tokokurssi, oikeen kilpailuihin tähtäävä sellainen...

Eilen aamulla olin taas kyllä ihan sanaton tuon Mandoliinon kans. Avasin jugurttipurkin ja jätin sen tietokonepöydälle siksi aikaa kun käväsin toisessa huoneessa. Kun palasin takasin, Manta istui tuolilla niinkuin ihmiset konsanaan ja söi onnellisena sitä minun jugurttia. Pysähyin ovelle ja sanoin että "MITÄ  sinä Manta teet????" Koiruus kääntyi katsomaan minua ja ilmeestä pystyi lukemaan vastauksen: "Voi luoja tuota ihmisten tyhmyyttä,siis minä syön jugurttia." Ja sitte se käänty ja jatko syömistä. Oma moka, mitäs jätän herkut tarjolle.

Jos meidän naapurit eivät ihan vielä ole vakuuttuneet siitä, että meidän perhe ei käy täysillä niin nyt viimeistään ovat...( Eivät ne soittaneet valkotakkisia apuun viime kesänäkään, kun päätimme kerran saunan jälkeen reenata hakua. Isäntä painoi juoksun kanssa karkuun tuolla takametässä pyjama päällä,puolimetrinen kumikalkkuna kainalossa ja minä koiran kans perässä hokien hae, hae...) Niin, ostin viikolla koirille uima-altaan! Manta oli hommasta ihan innoissaan, vaikka siinä ei vielä vettä ookkaan ku ihan vähän. Mopin kans on tarkotus alottaa vesijumppailu kunhan se tottuu siihen, manta pulikoi siinä ihan omaksi ilokseen... Viilentäähän se mukavasti näillä helteillä, eikä ihokaan ole reagoinut vedessä länträämiseen mitenkään, joten nyt nautitaan  vesileikeistä ihan omalla kotipihalla!

Punnitsin ja mittasin Mantulin tänään, vaaka näyttää 15kg ja korkeutta on n. 45-46cm. Hammaskalusto näyttää minun mielestä hienolta ja korvien asentokin näyttää asettuneen siihen "bc-tyyliin" , ajokoira-pystykorva-lepakkohetkiäkin tosin on aina välillä, riippuen virkeystasosta... Kovasti odotan ensi lauantaita, silloin suunnataan ouluun kannustamaan Tiltaa missikisoihin ja toivottavasti tavataan myös Weekasilaisia. Saa nähdä miltä Manta kasvattajan silmään näyttää, minusta kun se vaan on niin kaunis ja reipas ja rohkea ja viisas, just niinkuin isoveljensä...