Mopin kans käytiin hierojalla ja nyt on alotettu hyppytekniikkareenit ja pikkupätkää on otettu jo rataakin, hypyt 10-20 cm. Hierontaa ja jumppailua jatketaan vanhaan malliin ja kyllä tässä varmaan vähitellen päästään kunnolla reenaamaan. Sitä vauhtia kun nyt vaan saatais lisää!
Mopilla on tullu joku ällötys meiän reenikenttää kohtaan, siellä tokoillessa on into ihan pois (se on lanattu, prinsessaa ällöttää...???). Eilen tokoiltiin sitten eri paikassa ja voi hitsi millanen seuraaminen tuolla puudeloisella oli!!! Kaukkareissa on tullu nyt tosi isoksi ongelmaksi ennakointi, eli oon nyt sitte palkannu ja vapauttanu tosi epäsäännöllisesti. Noudossa oon ehkä tehny tietämättäni mokan ja ottanu kapulan suusta jotenki pahasti, se meinaa nyt aina pakittaa kun otan sen pois. Ollaan nyt sitte reenattu vaan niin että moppi on sivulla, annan kapulan, otan sen pois jne. Seki meni eilen hienosti. Vielä kun sais pois sen varaslähdön... (nyt se kapula on maailman ihanin juttu, kun alettiin reenaamaan sitä se oli Mopista ihan kammottavan ällöttävä, sitä ei voinu ees kunnolla kattoa...)
On se vaan niin jännää ja haastavaa reenailla tuommosen prinsessa-pojan kans. Esim. eilen kun touhuilin pihalla Moppi juoksi nurmikolla ja yhtäkkiä vinkasi niinkuin olis vähintään jalka menny poikki. Oliskohan sitä tökänny tassuun joku havunneulanen tms, mutta sen jälkeen se kulki vaan kivetyksiä pitkin sen näkösenä että minut on melkein pieksetty. Vasta tänä aamuna se pystyi sitten herkkistassunsa nurmikolle laittamaan...
Mantan kans ollaan käyty koulussa aina maanantaisin ja muille koirille haukkuminen on vähentyny paljon. Myös lenkillä ohitustilanteet menee välillä ihan ok, joskus pitää vielä vähän isotella. Paljon riippuu aina siitä vastaan tulevan käytöksestä, jos sieltä kuuluu murinaa niin kylläpä Mantaki aika helposti siihen vastaa. Mutta se on kyllä kiva, että jos jäädään vastaantulevan juttusille Manta rauhottuu tosi äkkiä eikä sillä yleensä oo mitään hinkua päästä toisen luo, usein se tulee eteen tai sivulle istumaan.
Tokossa meillä on nyt reenin alla seuraaminen ja käännökset, paikallaolo ja eteentulo ilman törmäystä ja siitä sivulle. Maahanmeno Mantalla on tosi hyvä, paikallaolossa se tahtoo kuitenki joskus kääntyä toiselle lonkalle. Eteentulo on ollu niin vauhdikas, että jos mies olisin niin munasuojat sais hommata, joten nyt on lyhennetty matka metriin pariin ja palkkaan sen hiukan kauemmas. Seuraamisessa mennään tosi tiheällä palkalla, käännökset imuttamalla. Oon joutunu reenailemaan käännöksiä ja seuraamista nyt ilman koiraa, varsinkin käännökset on opeteltava uusiksi, kun tuo Manta kuitenki kävelee pikkusen reippaammin ku Moppi!
Aksaillessa paikallaolossa on tapahtunu huima parannus, onnistuttiin oottamaan lähtökäskyä jopa putken edessä! Sitä vauhtia kun nyt vaan on niin pirusti että ohjaamisesta ei meinaa tulla mitään, mutta pitää lohduttautua sillä ajatuksella, että kyllähän se vauhti väkisinkin hidastuu sitten kunhan hyppyihin tulee rimat mukaan. Tuossa koirassa on kyllä niin 2 puolta, aksatessa, varsinki Kajaanissa, se näkee vaan esteet eikä se meinaa muistaa ees mitä tarkottaa sivulle- käsky. Sunnuntaina se teki jopa pari yllärihyökkäystä kentän reunalla olevia koiria kohtaan tyyliin "tämä on MINUN huvipuisto ja te muut saatte lähteä!" Ikinä ennen se ei oo noin käyttäytyny, näköjään se tuo agility pistää pienen koiran pään sekasin...
Mutta sitten tokoillessa ollaan NIIN jämynä, tehään kaikki mitä pyydetään ja välillä menee jo ihan yliyrittämiseksi. Sunnuntaina Kaija aksaili Tiltan kans vieressä kun me tokoiltiin eikä Manta ees vilkassu Tiltaan, keskitty vaan minuun. Keskiviikkona testasin, mitä tapahtuu jos Manta on kentän reunalla kiinni ja touhuan Mopin kans. Otettiin hyppytekniikkareenejä ja minä tietysti hypin, pompin ja tsemppasin Moppia sen minkä kerkesin mutta mitä tekikään agi-hullu bc -makasi hihnan jatkona eikä korvaansa lotkauttanut. Olipa hienoa huomata, että kyllä sillä taitaa hermot kunnossa!
Meidän koirasakkiin on sitten saapunut ihan uusi jäsen, husky-tyttö Venus joka kävi meillä tänään viereilulla. Mopista se oli aikä ällö, Manta sitä vähän pelkäsi kun se ääntiki ihan oudosti. Illalla tavattiin vielä toistamiseen Kaijan luona, kun oltiin suunnittelemassa logoa meidän koirakerholle. Me päästiin jopa tiistaina meidän paikallislehti Yläkainuun etusivulle, tai siis Tilta ja Manta pääsivät! Heti se tämä julkkispyöritys sitten alkoi, mutta onneksi suurin osa palautteesta on ollut positiivista. Se on tämän pienen kylän etuja, että kaikki tietää toisten tekemisistä ja sanomisista paljo enemmän kun sinä ite ja kun vielä soppaan heitetään se kuuluisa Kainuulainen kateus niin kylläpä siitä juttua riittää. Toivotaan että saadaan koiratouhu vilkastumaan meidänki kylällä ja että ihmiset ymmärtäsivät, että koirien kans voi harrastaa aktiivisesti muutenkin kuin kilpailumielessä!
Ja 3 vk:n päästä ollaan sitten pellossa! Aluksihan meillä piti lähteä tuon isännän kans, mutta tuli ralliesteitä ja lähetäänki reissuun Kaijan ja 4 koiran kans. Meillä on mökki varattuna koko viikonlopuksi, lähetään ajelemaan pe aamuna ja tarkotus olis pysähtyä mennessä Rovaniemellä, jalotella koirat ja vähä shoppailla, ja jatkaa sitten Pelloon viettämään rentouttavaa viikonloppua. Kyllä sitä reissua vaan oottaaki niin kovasti, niin kiva nähä Mantan sisaruksia ja tietysti myös niiden omistajia, erityisesti Susannaa. Näyttelykäytöstä pitää vielä kyllä kovasti reenata, molemmilla, se kun ei riitä että koira on aloittelija näissä hommissa, omistaja on kans...!
Vielä tässä saa viikonlopun huokasta ennenkuin se arkinen aherrus alkaa. Jos totta puhutaan, niin vaikka vannoin, etten työasioita lomalla aattele, niin kyllä ne lapset on vaan mielessä lähes päivittäin käyneet. Mutta työasiat eivät kyllä oo stressanneet, sen todistaa jo käsi-ihottuman paraneminenki!
