Mopin ja Mantan touhuilut ovat muuttaneet osoitteeseen mantajamoppi.blogspot.com.

Manta Majava uimasillaan

Oon varmaan taas ihan hirvittävä koiran paapoja ja lellijä ja ties mitä, kun oon yrittäny pitää tuon vesipedon pois järvestä vielä muutaman viikon ajan mutta minkäs teet kun se sinne vaan meni. Minun mielestä olis voitu ootella vesien lämpenemistä vielä jonkin aikaa, mutta Manta oli eri mieltä. Moppi tyytyi tapansa mukaan kattelemaan vedessä rypemistä rannalta, joskin märkäkoirahepuleihin se osallistui sitte ihan täysillä.

Tänään oltiin talkoilemassa uudella kentällä, hirmuiset kiitokset mukavalle talkooporukalle! Raivattiin risukoita, kerättiin roskia ja noukittiin talteen n.1000000 lasin sirpaletta ja niitä kerätessä päätin, etten enää ikinä pode huonoa omaatuntoa, jos kakkapussi jää kotiin ja kikkareet ojan penkalle, sitä lasin määrää ei voi sanoin kuvata...

Huomenna lähetään Mopin kans viettämään laatuaikaa ihan kaksistaan Kajaaniin mölliaksakisoihin, saa nähä mitä siitäki tulee. Viimeksi on mölliaksailtu reilu vuosi sitten, sen jälkeenhän meillä ilmeni ne lihasjumit ja tuli pitempi tauko reeneistä. Maanantaina reeneissä Moppi yllättäen päätti että keinu on taas ihan kamala, joten huomenna mennään sitte vaan hyppyrata. Hitsi vieköösä että on mukava päästä taas "kisailemaan", joskin meiän lähtö on vielä kiinni siitä pääsenkö ajoissa töistä.Aina se on tuo työ häirihtemässä harrastustoimintaa, joskin ilman sitä voisi se harrastustoiminta olla taloudellisista syistä vielä hankalampaa...

"Jokohan tämä ois tarpeeksi lämmintä...

...on se, voi vaikka sukeltaa!"

"Sori, sää kielsit mutten kuullu"

"Ei korvia,ei korvia...mutta häntää on sitte niienki eestä!"

Märkäkoiravilliys

Ja ravistellaan...

...ja ravistellaan...

...ja ravistellaan...

...ja sitte...

...riehutaan!

Hakuilua ja kuvatuksia

Nyt on sitten parina päivänä käyty kokeilemassa hakua ihan iteksemme Kajaanin oppien mukaan ja on kyllä ollu mukavata! On se niin uskomaton tuo koiran nenä, sitä saa vaan ihmetellä mihin kaikkeen se pystyy. Ehkä tärkein oppi mikä Kajaanista saatiin oli että hommassa täytyy osata lukea koiraa ja luottaa siihen, ja se on kyllä nyt huomattu. Ikinä me ei  tässä lajissa minnekkään kokeisiin mennä, riittää että kahta lajia reenaillaan mahdolliset kisat mielessä, mutta on se niin kivaa vaihtelua, rämpiä metässä hyväsä seurassa, opetella lukemaan koiraa ja analysoida suorituksia...Sielu lepövää ja murheet unohtuu!

Ensi lauantaina meillä on talkoot meidän uudella hienolla kentällä, jossa on sitte tilaa reenata vaikka kuinka. Ihan huippua että paikallinen kyläyhdistys/kunta antoivat meidän käyttöön oman kentän, jonne tulee vielä kunnon estevarasto. Useammalta taholta on tullut positiivista palautetta meidän toiminnasta ja sekös lämmittää mieltä. Tokihan on niitäkin joita meidän toiminta ei miellytä, mutta ainahan se näin on, olipa kyse mistä harrastuksesta tahansa.

Eilen oli kyllä niin ihana ylläri, kun tapasin ihan yllättäen Mantan veljen Redin Sotkamon tokokokeessa. Lähdin kannustamaan Kaijaa ja Tiltaa heidän ensimmäiseseen avoimen koitokseen ja siellä olikin sitten samassa luokassa Redin omistaja Milla Robi-koiruuden kanssa. Redi oli turistina mukana ja kylläpä sai kaiholla katsoa sen tuuheaa turkkia, kun kotona asuu ajokoiran karvoituksella varustettu bc... No ei nyt sentään, kyllä Manta on jo hitusen tuota karvaansa kasvattanut eli ehkä ollaan Rovaniemellä missikunnossa! Niin Redistä vielä, ihan yhtä ihanainen näytösti luonteeltaan olevan kuin siskonsa ja tosiaankin viimesen päälle uroksen näkönen. Redihän on jo korkannut tokouransa saaden heti ekasta kokeesta hienon ykköstuloksen.

Tilta korkkasi alokasluokan kuinkas muutenkaan kuin ykköstuloksella pistein 166, paikkamakuussa nousi istumaan ja liikkeestä maahan meni nollille mutta muut olikin sitte ysiä ja kymppiä. Tiltan seuraaminen on kyllä niin hienoa kateltavaa, että siitä melkeen voisi olla kateellinen (ja kun kainuulaisia ollaan niin nythän pitäisi sitte katteuven puuskassa alottaa se pas...jauhaminen ...vitsivitsivitsi!!!). Kontakti ei tipu ja häntä heiluu, koirakin siis näyttää nauttivan. Ja sehän se on tärkeintä!

Tänään saatiin iloisia uutisia Mantan sisaruksista, Hilla-sisko oli saanut sertin ja Laiko veli napannut ensimmäisestä tokokokeestaan ykköstuloksen ja kunniapalkinnon huippuisilla pisteillä, oliskohan ollu 185.5. Valtaisat onnittelut koiruuksille taustajoukkoineen! Peppi-siskokin oli misseillyt hienosti, jos nyt oikeen muistan niin pn4, SA tai jotain sinne päin... Onnittelut kauniista koirasta myös Hennalle ja rapsut Pepille!

Meidän uusi reenikenttä

Hakuilua

Mantalla on kivaa, Paulalla ehkä ei...

Moppi valmiina etsimään hukkaan joutuneita

Käyttölinjanen cdt

Nenä toimi!

Ensin Moppi pelastaa Saaran...

...sitte Santra

"Huhuu, onko ketään kotona?"

Manta ja Satu

Kira löytää Satun...

...ja Paulan!

Ja ne samaiset tyypit olivat taas hukassa...

...mutta onneksi meillä on Moppi!

Paula saa pusun...

...ja toisen...

...ja kolmannen!

Aksaa kotipihalla

Mantan eka maksi-kokoinen hyppy

Nappe kepeillä

Ei mitään lisättävää

Osaiskohan muuten joku viisaampi neuvoa... Jostain syystä en saa lisättyä blogiin kaikkia kuvia, ts.ensin  muutama kuva onnistuu, sitte joku ei, taas onnistuu ja sitte ei taas onnistu...Onko vika koneessa, käyttäjässä vai blogissa? Vai onko tällä kertaa kyse siitä, että Siri-russeli on niin pirun vikkeläliikkeinen, ettei sen hakukuvat vaan ehi latautua riittävän nopeesti?

Hakuilua aikuistenoikeesti

Jälleen kerran voin todeta, että unohtakaa painonvartijat ja liittykää doggaajiin, menoa ja meininkiä riittää sen verran paljo ettei jääkaapilla pahemmin kerkiä koluamaan...

Elikkäs perjantaina oltiin Kajaanissa opiskelemassa hakuilua teoriassa, kyseessä oli pk-haku tutuksi minikurssi ja kylläpä tulikin niiiiiin paljo kaikkea uutta ja mielenkiintoista asiaa. Meidän hakuiluthan on ollu tähän asti semmosta vähä sanosinko niinku että rennompaa tyyliä, joku menee piiloon ja koira etsii... No aina ne eksyneet on löytyny, eli lopputulos on ollu kuiteski sama ;). Nyt opiskeltiinkin sitte tätä hakutouhua silleen niinku se virallisesti (kokeissa) pitäis mennä. Lauantaipäivä vietettiin ihan järkyttävässä vesi/räntäsateessa reenaten touhua käytännössä ja piru vieköösä että oli mukavata!!! Innostuttiin jopa siinä määrin että seuraavana on edessä ehkä auton vaihto, sellaseen maasturiin johon mahtuu koirat ja kamppeet ja jossa on pikkusen enemmän maavaraa kuin tuossa tämänhetkisessä sporttimallin vehkeessä... Ja päivän päätteeksi pystyin toteamaan , että kyllä se tuo hurtan ulkoilupuku on ihan huippu, alempi vaatekerta pysyi rutikuivana vaikka sitä vettä tuli ihan oikeasti ihan kunnolla, siihen päälle vielä maattiin vuoron perään piilossa märässä maassa. Myös sievin varrellisia goretex-kenkiä suosittelen ihan täpöillä, pirun hyvät kävellä metässä ja eipä kastunut sukat, eikä ees varpaita palellu!

Tänään suunnattiin Makejaisen kans kannustamaan Tiltaa missimittelöihin Kuusamoon, mutta heti portilla tuli tyly tuomio, turistikoiria ei päästetty sisään. Siinä kun ihmeteltiin että miksei tästä oltu aiemmin ilmotettu, niin kuulema kyseinen sääntö oli tullu voimaan tänä aamuna... No ei siinä mittään, reenailtiin Mantan kans tokojuttuja siinä vähä sivummalla ja huolimatta valtaisasta haukunnasta ja hälinästä hienosti sujui. Tilta sai tuomarilta Erittäin Hyvän arvostelun, huomauttamista tuli kirsun vähäisestä pigmentistä. No sehän ei onneksi koiran pääasiallista harrastusta haittaa, huippuisalla tokokoiralla voi olla vaikka vihreä kirsu, siitä ei kukaan tokotuomari pudota pisteitä. Sitä paitsi Tiltan mansikkanenä on söpö, Mantan punanenä näyttäis vähitellen alkavan taas tummumaan.

Illalla oli vielä palaveri tulevasta viepperhauta-tapahtumasta, missä meidän porukalla, doggaajilla siis, on aika iso urakka edessä. Kysehän on siis luonto-ja erätapahtumasta, missä koirat ovat suuressa osassa. Suunnitelmissa olisi möllitokoilua, agilitya, temppunäytöstä jne jne, töitä pitää tehä paljon mutta jotenki se tuo talkoilu hyvällä porukalla on minusta vaan niin mielettömän kivaa!

Ja tästäpä muistinkin, että Henna laittoi minulle haasteen, missä pitää kertoa 10 asiaa, mistä tulee hyvälle mielelle, satunnaisessa järjestyksessä. Eli aletaanpas listaamaan:

1. Hellä hetki koirien kans  -tämä pyritään tekemään joka päivä, vaikka olis kuinka kiire. Ts. minä makaan sohvalla, koirat on kainalossa (=usein mahan päällä, lähes 25 kg elävää lihaa 50 kilosen ropan päällä saa maksan ja pernan vaihtamaan paikkaa moneen otteeseen) ja sitte me vaan ollaan ja nautitaan.

2. Reenit  -laji mikä tahansa, parasta on ku näkee miten koirat nauttii

3. Reissut hyvässä koiramaisessa seurassa  -ei oo mitään väliä tuleeko menestystä vai ei, reissut on aina täynnä henkeviä keskusteluja, joutavanpäivästä höpötystä ja hervotonta hihitystä, ja aina tietenki se pizzalla käynti jossain matkan varrella

4. Metsälenkit koirien kans

5. Käsityöt  -lähinnä neulominen. Ja siinä sivussa pitää ehottomasti kattoa jotain telkkarista nauhotettua ohjelmaa, esim. csi, täydelliset naiset tai kadonneen jäljillä.

6. Onnistuminen jossain  -se tunne kun väännät ja käännät ja pohdit ja mietit ja kokeilet ja kun se lopussaan onnistuu...Oli sitte kyse pirun hankalasta palmikkoneulekuviosta tai noudon opettamisesta :)

7. Lasten suusta tulevat totuudet ja viisaudet  -esimerkkinä kysymys, joka mulle kerran töissä saunassa ollessa heitettiin, syvä inhon tunne äänessä: "Miltä se tuntuu ku tuommoset läskit tuossa roikkuu...?" Ja kyse oli siis ihan vain minun rintavarustuksesta.

8. Aikaiset kiireettömät aamut

9. Viki ja Kaija  -sääliksi käy niitä joilla ei oo semmosia ystäviä kuin te

10. Normaali tavallinen tylsä arki  -ihanainen mies, oma (=pankin mutta ei ajatella sitä) siisti ja puhdas koti, töitä,ihania ystäviä, terveyttä (ihosairauteen ei kuitenkaan kuole, pakko yrittää ajatella positiivisesti) ja nuo koiruudet. Elämässä on aika paljon hyvän mielen aiheita!

En nyt sitte muista, kuinka monelle tämä haaste piti laittaa menemään eteenpäin, mutta ainaskin laitan Kaijalle, Katille ja Johannalle/Weekasilaan!

Hellä hetki iskän kans

Kun poseeraa kiltisti voi saada herkkupalkan

"Mistä muka arvasit että oon syöny jotaki ällöä??"

Kauhukaksikko

Näyttelykielellä sanottuna "hieman korkea-asentoinen häntä"

Pienisuurikoira

Mopilla meni hermot just nyt

Maasta se pienihi ponnistaa...

Mantan mietteitä osa 3

Eilen meillä oli neuvolapäivä. Oli ihan sikasiistiä, siellä oli sellanen pöytä mikä meni itekseen ylös ja alas kun istuin siinä ja sitte siellä oli semmonen mies joka rapsutteli. Ja Dimmu-ystävänkin näin siellä mutta sillä oli masupipi eikä se alkanu minun kans millekkään. Moppiki oli mukana mutta sen mielestä se ei ollu ollenkaan siistiä kun sitä pelotti aika paljo. Äiskä sanoi että me saatiin rokotukset mutten oikeen ymmärrä mitä se sillä tarkotti kun en minä mitään rokotuksia huomannu. Minä muutes painan 18 kg ja Moppi 6.5 kg, oon jo aika iso tyttö.

Me ollaan nyt käyty kentällä tokoilemassa ja paikallaolo ollaan alotettu melkeen alusta, minua kun niin kamalasti kiinnostaa ne varikset ym, etten oikeen malttais olla paikallaan. Hyppy on aika mukavalla mallilla, jään tosi sievästi seisomaan esteen taakse. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen menee joskus vähän sekasin, nyt on sitte reenailtu enemmän sitä seisomista kun se maahanmeno on kuiteski jo niin paljon parempi. Me ollaan Mopin kans opeteltu metallikapulan noutoakin ja molemmat ollaan siinä jo aika hyviä. Mopin kans meinasi vaan tulla vähän takapakkia, kun se huitasi tassulla sitä kapulaa silleen että se kolahti sille suoraan päin näköä, mutta kyllä se sitte taas alko sujumaan.

Tänään päästiin pitkästä aikaa kunnolla metsään juoksemaan, luntahan on vielä paikotellen aika paljon mutta onneksi löytyy myös sulaneita alueita. Minusta maailman ihanin juttu on kiskoa maasta irti keppejä ja juurakoita ja juoksennella niiden kans ympäriinsä. Yritän tuua niitä äiskällekki siinä toivossa että se heittäis mulle niitä, mutta se suostuu aika nihkeästi siihen touhuun. Sen mielestä kun koira strrrtsstaantuu tai jotain sinne päin, jos sille heitellään aina keppejä tai palloa tms. Mutta ei se niin hirveesti haittaa, minusta on ihan kiva vaan juoksennella niien kans ja silputa ne sitten. Kaikkein ihaninta on se, kun ollaan Tiltan kans metsässä ja leikitään että siellä on vaan yksi ainoa keppi ja sitte me taistellaan että kumpi sen saa. Moppi ei oikeen ymmärrä sitä peliä, eikä se aina ymmärrä minua muutenkaan. Enkä minä sitä. Nytkin kun me saatiin tässä matolääkkeet Mopin kans meni puoli pakettia lihapullia ennenku se yksi vaivanen pilleri oli menny alas, sekin neljään osaan jaettuna. Minä hotkasin omani ennenku äiskä ehti kissaa sanoa, olisin voinu syödä niitä pillereitä vaikka koko liuskan ja oli siinä ja siinä etten napannu Mopinki osuutta, kun se sylki niitä murusia pitkin keittiön lattiaa. Joku voisi sanoa tätä ahneudeksi, minusta kyse on vain hyvästä ruokahalusta.

Löysin muuten sieltä metsästä tänään aivan ihanan läjän jotain, jossa tein kupperiskeikkoja. Äiskän mielestä haiskahin kaikkea muuta kuin mansikoille, joten  jouduin sitten puolivartalopesuun eikä se haju lähteny muulla kuin iskän tervasamppoolla. Ei ollu ollenkaan kiva juttu se pesu, minusta se on rääkkäystä. Äiskää niin huvittaa se kun minä yritän noissa tilanteissa olla näkymätön. Pistän aina korvat suppuun ja silmät sihrulleen ja kattelen muualle ja oon ihan varma ettei minua huomata jos teen niin. Mutta aina minut silti huomataan ja joudun niihin kamaliin rääkkäystilanteisiin. Kumma homma kun koira ei saa haista sille mille ite haluaa.

Meillä oli täällä Suomussalmella tänään karvakaveri-toiminnan testipäivä, monia meidän koirakavereita osallistui testiin ja läpäisi sen, onnea heille! Me ei siihen hommaan lähetty mukaan, kun äiskän mielestä meillä on ihan riittävästi harrastuksia muutenki. Ja kun Moppi ei tykkää vieraista ihmisistä, niin senkään takia ei menty. Minustakaan ei taitaisi siihen hommaan olla, joku voisi sanoa että oon hulumake ja villi ja ties mitä, mutta omasta mielestäni oon vaan iloinen ja aktiivinen.

Kenkuru

Tutkimusrojekti

Tämän ku sais irti...

Kevään riemuja...

...ja selkäpuolelle kans!

Ei uskois miten pieni eläin tuon karvan alta löytyy

Päätä myöten siinä itessään

Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo...

Ens viikonloppuna me lähetään Kajaaniin opiskelemaan hakua, tuskin maltetaan oottaa! Sitä ennen kävästään kuitenki maanantaina siellä suunnassa aksailemassa, saa sitä taas ens viikolla reissata. Äkkiseltään laskettuna 600 km autossa istumista, onneksi me ollaan niin reippaita reissukoiria että nukahetaan kun autoon päästään ja herätään perillä, mikäs meiän kans on reissatessa!