Mopin kans päästiin jo ottamaan agilityäkin, kenttä on jo niin hyvässä kunnossa. Perjantaina treenailtiin vaan keppejä, lähinnä niitten itsenäistä suorittamista ja hienosti meni! Vähän tokoiltiinkin, hyppyä kokeiltiin pitkästä aikaa ihan kokonaan ja seki meni niinku pitää, otan tosi harvoin liikkeitä loppuun asti kun Moppi alkaa sitte ennakoimaan. Mantun kans otettiin sivulle tuloa käsiavustuksella ja leikittiin, häiriötäkin oli kun alko sateleen räntää ja mantan mielestä hänen olis pitäny saada joka ikinen hiutale kiinni...Käsiapua pitää rueta vähitellen pienentämään, sen verran hyvin sivulle tulo jo sujuu.
Sunnuntaina mentiin Mopin kans lyhyttä, mutta hankalaa rataa ja kylläpä huomasi, että ei olla vähään aikaan oltu ohjatuissa reeneissä, koira kyllä yritti kaikkesa mutta kun minä en osannu ohjata! Onneksi kuukauden päästä päästään taas kunnon treeneihin, tulee kyllä enemmän ku tarpeeseen!!!
Mantan kans meillä oli näyttelyreenit ja hienosti neiti käyttäyty! On se kiva nähä miten äkkiä ne vaan oppii ja kehittyy. Mantalla vaan on niin järkyttävä into tehä kaikkea, että helposti menee sähellykseksi. Mutta aina parempi niin, toivottavasti tuo into säilyy!!!
Kotosalla sisarusten yhteiselo jatkuu vauhdikkaana. Yhtenä päivänä leikki yltyi jo niin rajuksi, että Mantalla pääsi kunnon itku ja se ontui etujalkaansa. En nähnyt, mitä siinä tapahtui, mutta jalka ei ollut tunnusteltaessa kipeä mistään, Manta kuitenkin varoi astumasta sille. Sitten huomasin kynsissä pieniä jälkiä, joten ehkä se törmäsi johonkin tassu edellä. Säikähin kyllä ihan kamalasti, mutta hetken päästä Mantu käveli kuitenkin jo ihan normaalisti. Sen verran huimapää tuo eläin kyllä on, että näitä säikähyksiä tulee varmasti jatkossakin olemaan, pitäisi ehkä käydä hakemassa joku tuplahypersupervakuutus... Tupatinkin tässä yhtenä päivänä, että kyllähän minä tiesin, että kyseessä on aktiivinen rotu, mutten tiennyt sitä, että sillä aktiivisuudella ei oo MITÄÄN rajaa... Mantasta on kaukana kaikki tyttömäisyys, jos se olis ihmislapsi niin se olis joka päivä arestissa, kiipeilis puissa ja pöllisi naapurin mummoilta omenat puista...Mutta on se vaan niin ihana, meiän vaahteramäen Eemeli! Ja Mantasta tulee muuten varmaan isona majava, koska se silppuaa kaikki meiän talon lämmitykseen tarkotetut halot. Mopista tulee silmäkirurgi, koska sen intohimo on irrottaa silmät kaikilta pehmoleluilta. Ja oon tullu siihen tulokseen, että nämä meidän koirat eivät kuulu nisäkkäisiin vaan selkärangattomiin. Jos peiton alta näkyy 10cm:n päästä toisistaan persreikä ja kuono (kuono on vielä väärin päin, siitä toisesta ei ota selvää) ja nämä kuuluvat siis samalle eläimelle, niin eihän siinä välissä voi mitenkään olla selkärankaa, tai siis olisi se ainaki solmussa. Manta taas vetää sellasia kuperkeikkoja, että jos sillä jotain yhtään kiinteämpää ainesta siellä sisällä olisi, niin kyllä kuuluisi jo melkoinen pauke nikamista!
Mutta yritänpäs tässä vielä latailla muutamia kuvia näytille, kello lähenee puolta yötä ja vajaan kuukauden kokemuksella voin sanoa, että herätys on n.viiden tunnin päästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti