Näin tosiaankin kävi, meidän olisi pitänyt olla Mopin kans tänään Kajaanissa aksailemassa mutta jouduin perumaan osallistumisen. Viime sunnuntain reeneissä Mopille näytti hyppääminen olevan tosi vastenmielistä. Kun sitä siinä sitten tarkkailtiin niin huomattiin että se ei edes ravaa kunnolla, välillä jopa teki täysjumit ja kieltäyty ihan kokonaan kävelemästä. Kotona huomasin arkuutta lihaksissa, etenki oik. puolella ja sain ajan koirahierojalle/fysioterapeutille perjantaiksi. Viikon aikana hieroskelin Moppia entiseen malliin ja rajoitin liikuntaa ja leikkiä Mantan kans ja se auttoikin jonkun verran. Eilen hurautimme sitten Kajaaniin ammattilaisen hoiviin ja enpä olisi uskonutkaan että koiruus on noin kipeä. Oik. puolta ei voitu hieroa ollenkaan, rintalihas, lavan seutu ja reisilihas olivat niin jumissa että niitä käsiteltiin vaan sellasella sikahienolla laitteella, jonka teho sai minut lähes pyörryksiin, tulokset tuntui heti! Puolentoista viikon päästä mennään uudelleen hoidettavaksi, siihen asti leikit Mantun kans on kiellettyjä ja lenkit hoidellaan erikseen. Ja tietysti kotihieroskelua jatketaan.
Täytyy kyllä ihan pikkuisen tuota koiruutta kehaista, oli se vaan niin uskomattoman hienosti koko hoidon ajan vaikka kipeetä välillä tekikin. Yksi syy siihen on varmaan se, että se on jo niin tottunu hierontaan ja toinen, ei yhtään vähäisempi syy on hierojan ammattitaito. Vaikka kyseessä oli Mopille ihan vieras ihminen, se ei arkaillut yhtään (siis Moppi-arkajalka ei arkaillut...)! Ei voi muuta kuin ihailla joidenkin ihmisten taitoa käsitellä eläimiä! Kunhan Napetti tuosta kuntoutuu, niin hieronta kyseisen ihmisen toimesta kuuluu meidän elämään ihan säännöllisesti, myös Mantan kohdalla.
Ja se mahdollinen syy siihen, miksi Moppi on jumissa...Miettikääpä ite seuraavaa tilannetta: Kökötät kaikessa rauhassa kakalla metsäpolun varressa, keskittyen hommaan ihan täysillä... Ja yhtäkkiä punavalkoinen nato-ohjus törmää sinuun tuhatta ja sataa niin, että ootte molemmat ihan mukkelis makkelis siellä pöpelikössä. Kai siinä lihakset jumittuis karskimmallaki kaverilla, saati sitte meijän puudelilla!!!
Mopin kans meillä on sitten reenaukset tauolla kaikin puolin, tokoakaan en nyt ota, koska ottaahan sekin lihasten päälle. Harmittaa Mopinkin takia tämä toipilaana olo, se kun on niin tottunu tekemään ja touhuamaan. Ajattelinki nyt alottaa tunnistusnouto-reenit että on jotain tekemistä koiruudella.Siihen ei onneksi lihasvoimia tarvita!
Viime lauantaina suunnattiin koirien kans tallille juhlimaan Rusalka-hepan 20v ja Bono-ponin 25v synttäreitä. Samalla reissulla nähtiin paitsi hevosia niin myös paljon koiria ja kamalia lampaita, jotka eivät ollenkaan suostuneet leikkimään pienen bc:n kans vaan tuijottivat pahasti ja polkivat jalkaa. Kamaloita elukoita pienen paimenkoiran mielestä! Ehkä parempi niin, paimennustouhut jätetään suosiolla muille...
Sunnuntain aksuissa Kajaanissa otettiin Mantun kans melkeen jo pientä rataa, eli ensin oli "hyppy", sitten putki kunnon mutkalla ja sitte taas "hyppy" ("hypyt" oli siis siivekkeiden välistä juoksemista, ei tosiaankaan hyppimistä vielä tässä vaiheessa!). Mielettömän hyvin Mantu meni, tosi kivaa kun sille voi käyttää myös lelupalkkaa. (Tosin koiran ohjaaja vois hiukan reenata heittotarkkuutta, että se lelu lentäisi siitä siivekkeiden välistä...) Moppihan toimii vaan nameilla, lelulla saa niin mukavasti vauhtia ja irtoamista touhuun mukaan. On me kyllä Mantun kans reenattuki sitä leikkimistä, en ennen tajunnukkaan sitä että sekin asia voi olla opettelussa. Mopin kans kun on ollu se ongelma, että kotona se kyllä leikkii mutta reenikentällä ei. Tähänki asiaan on onneksi tullu edistystä, tein jopa yhessä vaiheessa sitä että "ärsytin" sitä kotona lelulla, lelu taskuun ja viivana kentälle leikkimään kyseisellä lelulla. Konstit on monet kun reenaillaan "einiinpalvelushalukkaan" koiran kans...
Viikko onki sitte menny ilman isompia reenejä, mitä nyt kotipihalla on otettu. Tänään, kun olin ensin 4h siivonnut pissatassun jälkiä, puoliksi syötyjä puruluita, pahvin palasia, vessapaperin suikaleita jne jne lattioilta, suunnattiin kuonot kohti reenikenttää ja vähän tokoiltiin porukalla. Mantu toimi jälleen kerran hyvin, kokeiltiin lopuksi näyttelyseisomistaki ja sekin alkaa jo sujua. Yhden kerran se kirmasi toisen koiran luo, mutta tuli kutsusta takaisin, eli kyllä se taidan minä (= ite tehdyt lihapullat) olla se kiinnostavampi juttu tuolla reenikentällä.
Huomenna suunnataanki sitten, jälleen kerran, kohti Kajaania. Saa nähdä miten Moppi suhtautuu asiaan kun ei mukaan pääsekkään, mutta ei kai se auta kun kovettaa ittesä ja jättää toipilas kotiin. Tiiän kyllä, että tekee ihan hyvää reenimotivaatiolle nämä tauot, mutta minkäs teet kun oot niin herkkis, se "hyljätyn, ilman ruokaa ja juomaa ja rakkautta vaille jääneen koiran" ilme on vaan niin surkea...
Ja ai niin, meinasi unohtua se viikon kaikkein ällöttävin juttu...Tässä eräänä iltana tuolla pururadalla lenkkeillessämme huomasin, että Mandariini syö jotain erityisherkkua korvat rypyssä, eli korvien asento kertoi sen, että se ei ole ihmisten mielestä herkkua... Ja kun sitten kaivelin sen herkun pois, huomasin että se oli...hmmmm, no siis semmonen ehkäisyväline. Se mädäntyny hiiren raatoki oli mukavampi juttu, tämä oli jo ällötävyydessään niin oksettava etten edes oo ihan varma, mihin löydöksen hädissäni laitoin. Tiiä vaikka se löytyis joku päivä taskusta...ÄLLÖTYSTEN ÄLLÖTYS!!!
lauantai 28. toukokuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Nato-ohjus 4 kk!
Näin se aika rientää ja lapsi kasvaa, vaaka näytti tänään 12.3 kg, syönnin jälkeen. Ja se ruoka tosiaankin maistuu, kertaakaan ei oo jääny nappulat kuppiin homehtumaan. Mieluusti söisi tuon ronkelin isoveljenkin annoksen ja siitä syystä syövätkin toinen toisella puolen koiraporttia. Synttäreiden kunniaksi postissa tuli iso paketillinen kaikkia ihania herkkuja, mm. kuivattua mahaa, keuhkoa, naudan korvia jne. Tilasin molemmille myös kongit ja hetihän ne piti testata. Laitoin sisälle maksalaatikkoa ja jäädytin pakkasessa ja kylläpä ne oliki mieluisat jutut, meillä ei ole kahteen kuukauteen ollut yhtä hiljaista kuin oli tänään koirien värkätessä niiden kanssa!
"Myrkytin" molemmat koirat viikonloppuna punkkien varalta, kummallekkaan ei tullu mitään iho tms. oireita aineesta. Viime kesänä Mopilla vähän kutisi iho aineen laiton jälkeen mutta nyt ei tullu mitään. Molemmat pääsivätki sitten nyt viikolla shampoopesulle, Mantu ekan kerran elämässään ja hienosti oli koko toimituksen ajan. Mantun pesu sattui kyllä vuorokautta suunniteltua aikasemmaksi, kun metästä oli löytyny ihana kakka jossa se oli sitte päättäny tehä kuperkeikkoja...
Viime sunnuntaina ei oltukaan Kajaanissa aksailemassa kun olin Kuusamossa näyttelyssä kenneltytön roolissa. Kovasti yritin päästä jyvälle touhusta mutta yritykseksi jäi. Kiva reissu meillä kuitenki oli, Kaijan Tilta misseili ekan kerran elämässään, tuloksena rop-pentu ja kp! Tyyne-pystis oli kasvattanu itelleen liian isot korvat ja takakorkeakin se tuomarin mielestä oli, joten siltä osin ei menestystä herunut...Kauneus on katsojan silmissä!
Eilen käytiin kotikentällä aksailemassa, tehtiin sellanen helppo läpi juostava rata ja kivasti Mopiltakin löytyi vauhtia. Keinuki meni hienosti, tosin Mopin tuntien huomenna voi olla sitte se päivä että keinua ei mennä ollenkaan. Ei sen kans harrastaessa ainakaan tylsää oo!
Mantun kans otettiin putkea ja kontakteja ja meidän vanha tokokoira on jo niin kiinni tuossa vasemmassa kyljessä ettei alkuun meinannut irrota putkeen siltä puolelta, oikeelta singotaan sinne sata lasissa! Onko tämä nyt niitä ongelmia mitä tulee eteen "liian viisaan" koiran kans...?
Aksailun jälkeen käytiin metsälenkkeilemässä Hilman ja ihan uusien tuttavuuksien Oskarin ja Rasmuksen (lhasa apsoja) kans ja vauhtia riitti! Yritin ottaa kuvia mutta niissä näkyy vaan epäselviä viivoja, mitkä nippa nappa koiraksi tunnistaa. Seuraava investointi taitaa olla uusi kamera!
Mandariini 4kk
Korvien suhteen tänään oli ajokoirapäivä, huomenna on ehkä pystispäivä!
Moppi-monsteri luun jemmaus hommissa
Meidän lenkkeilymaisemissa ei oo valittamista
Tänään Manta sitten lopullisesti todisti huimapäisyytensä...Oltiin tuolla meidän takametässä ja pururadalla kävelemässä, koirat oli tietty irti. Siellä joen varressa on penkit ja pöytä ja Manta maantiekiitäjä veti tapansa mukaan rallia eikä edes huomannu, kun juoksi niiden YLI! Ja matka vaan jatku, ihan sata lasissa...Saa nähdä pysyykö tuo eläin terveenä kuin kauan, en kyllä hihnassakaan haluais vielä alkaa lenkittämään!
"Myrkytin" molemmat koirat viikonloppuna punkkien varalta, kummallekkaan ei tullu mitään iho tms. oireita aineesta. Viime kesänä Mopilla vähän kutisi iho aineen laiton jälkeen mutta nyt ei tullu mitään. Molemmat pääsivätki sitten nyt viikolla shampoopesulle, Mantu ekan kerran elämässään ja hienosti oli koko toimituksen ajan. Mantun pesu sattui kyllä vuorokautta suunniteltua aikasemmaksi, kun metästä oli löytyny ihana kakka jossa se oli sitte päättäny tehä kuperkeikkoja...
Viime sunnuntaina ei oltukaan Kajaanissa aksailemassa kun olin Kuusamossa näyttelyssä kenneltytön roolissa. Kovasti yritin päästä jyvälle touhusta mutta yritykseksi jäi. Kiva reissu meillä kuitenki oli, Kaijan Tilta misseili ekan kerran elämässään, tuloksena rop-pentu ja kp! Tyyne-pystis oli kasvattanu itelleen liian isot korvat ja takakorkeakin se tuomarin mielestä oli, joten siltä osin ei menestystä herunut...Kauneus on katsojan silmissä!
Eilen käytiin kotikentällä aksailemassa, tehtiin sellanen helppo läpi juostava rata ja kivasti Mopiltakin löytyi vauhtia. Keinuki meni hienosti, tosin Mopin tuntien huomenna voi olla sitte se päivä että keinua ei mennä ollenkaan. Ei sen kans harrastaessa ainakaan tylsää oo!
Mantun kans otettiin putkea ja kontakteja ja meidän vanha tokokoira on jo niin kiinni tuossa vasemmassa kyljessä ettei alkuun meinannut irrota putkeen siltä puolelta, oikeelta singotaan sinne sata lasissa! Onko tämä nyt niitä ongelmia mitä tulee eteen "liian viisaan" koiran kans...?
Aksailun jälkeen käytiin metsälenkkeilemässä Hilman ja ihan uusien tuttavuuksien Oskarin ja Rasmuksen (lhasa apsoja) kans ja vauhtia riitti! Yritin ottaa kuvia mutta niissä näkyy vaan epäselviä viivoja, mitkä nippa nappa koiraksi tunnistaa. Seuraava investointi taitaa olla uusi kamera!
Tänään Manta sitten lopullisesti todisti huimapäisyytensä...Oltiin tuolla meidän takametässä ja pururadalla kävelemässä, koirat oli tietty irti. Siellä joen varressa on penkit ja pöytä ja Manta maantiekiitäjä veti tapansa mukaan rallia eikä edes huomannu, kun juoksi niiden YLI! Ja matka vaan jatku, ihan sata lasissa...Saa nähdä pysyykö tuo eläin terveenä kuin kauan, en kyllä hihnassakaan haluais vielä alkaa lenkittämään!
maanantai 9. toukokuuta 2011
Rokotuksia ja reenailua
Eilen meillä sitten alkoi ne kauan kaivatut agireenit Kajaanissa. Matkaahan sinne tulee reilut 100 km suuntaansa, mutta hyvässä seurassa reissaaminen on vaan mukavaa. Ja ennenkaikkea kun koirat ovat niin reippaita reissaajia, niin senkään suhteen ei ole ongelmia. Se oli taas siinä hilikulla, että kuuluuko takapenkiltä jo kuorsaus, kun reissukoirat ottivat niin rennosti!
Kylläpä tulikin sitten taas selväksi, miten tärkeää se ohjattu reenaus on, Mopillakin näytti olevan into ihan hukassa kun minä en osannu ohjata! Mutta jospa se siitä lähtis taas sujumaan, reenausta reenausta...
Mantan kanssa otettiin putkea ja kontaktia, mehän ei oo pahemmin kotioloissa sen kans aksailtukkaan kun en oo oikeen tienny, miten tuommosen pikkusen kans lähetään etenemään. Nyt on tosi kiva kun tietää mitä voidaan turvallisesti reenailla täällä kotona. Hienosti Mantuli meni, tästä se agiura alkaa!!! (pakko tehä sivuhuomautus, tänä aikana kun olen nämä muutamat rivit kirjottanu, Manta on silpunnut kukan, levittänyt vessapaperirullan, syönyt kaukosäädintä ja tekaissut vielä tortut lattialle. Ehtiväinen eläin! Turha kai sanoakkaan, että isoveli nukkuu päivän touhuiluista väsyneenä minun tyynyllä...)
Tänään meillä oli sitten neuvolapäivä, Manta sai tehosteen ja Moppi rabieksen. Parin viikon päästä haetaan Mantulle se rabies-piikki ja toivottavasti saadaan sitten elää vuosi ilman eläinlääkäriä. Kumpikaan koiruuksista ei edes huomannu piikkiä, tosin Moppi pelkäsi ihan kuollakseen. Ihmekkös tuo kun viimeksi siinä firmassa vieraillessamme vietiin pallit! Kunnon vaa`allekkin päästiin, Manta painaa nyt 11 kg ja korkeutta on kotimittauksella vajaat 40 cm.
Illalla kävästiin myöhästyneellä äitienpäivävierailulla mummolassa. Kovasti Mantaa olisi kiinnostanut Malla-kissa, mutta Malla oli sitä mieltä, että lähempää tuttavuutta ei tarvi tehdä. Istui mokoma aidan päällä ja sihisi ja sekös mantaa ärsytti! Äidin Mörri-koiruus on sen verran oman arvon tunteva vanha piika, ettei se edes kunnolla alennu katsomaan muita koiria. Ja kyllähän sitä saa jo ollakkin vähän ylempänä muita, kun ikää on huimat 17 v!!! Sen verran hyvin vanhus vielä jaksaa, että tälläkin reissulla minun piti leikata Mörrin kynnet, äidin se ei anna sitä tehdä...Luonnetta löytyy vielä vanhemmallakin iällä!
Samalla reissulla käytiin tokoilemassa/näyttelyreenailemassa ja Moppi toimi tosi hienosti. Intoa riitti ja paikalla olo sujui hienosti, vaikka muut koirat touhuilivat ympärillä omia juttujaan. Paljon tarvitaan kuitenkin vielä reeniä, että se kokeessa vaadittava paikallaolo on kunnossa, mutta hyvältä ainakin nyt näyttää!
Mantalle kaikki reeneissä olleet koirat olivat ihan vieraita mutta se ei pahemmin haitannut. Tokihan sitä piti välillä vähän yrittää että eikö tässä vaikka leikitäis, mutta mamman lihapullat veivät voiton. Saa nähdä onnistutaanko me ikinä kävelemään niinkuin näyttelyissä vaadittaisiin, Manta kun vaan ottaa koko ajan kontaktia...Kaikki vinkit ovat tervetulleita!!! Yksi Mantulle ihan vieras ihminen leikki tuomaria, katsoi hampaat, hipelöi ja kopeloi eikä koiruus ollut moksiskaan, tämän asian suhteen ei siis varmaan tule ongelmia.
Nuo silmät...
Lentävä Madagaskarilainen
Pienen pieni koira suuren suuressa metsässä
Äiskän rakkaimmat
Moppi on sitten keksinyt ihan uuden jemmapiilon kaikille herkuilleen. Minun tyynyn alta on löytynyt mm. naudan mahaa ja sonnin suti. Aika ällöä, varsinki ku ne on huomattu vasta aamulla. Nytkin moppi makaa siellä tyynyllä sen näköisenä, että joku ällötys siellä taas on, oliskohan se vaikka puoliksi syöty ja limottu naudan sääriluu. No, sen ällömpää kuin se sonnin suti ei siellä voi olla...
Kylläpä tulikin sitten taas selväksi, miten tärkeää se ohjattu reenaus on, Mopillakin näytti olevan into ihan hukassa kun minä en osannu ohjata! Mutta jospa se siitä lähtis taas sujumaan, reenausta reenausta...
Mantan kanssa otettiin putkea ja kontaktia, mehän ei oo pahemmin kotioloissa sen kans aksailtukkaan kun en oo oikeen tienny, miten tuommosen pikkusen kans lähetään etenemään. Nyt on tosi kiva kun tietää mitä voidaan turvallisesti reenailla täällä kotona. Hienosti Mantuli meni, tästä se agiura alkaa!!! (pakko tehä sivuhuomautus, tänä aikana kun olen nämä muutamat rivit kirjottanu, Manta on silpunnut kukan, levittänyt vessapaperirullan, syönyt kaukosäädintä ja tekaissut vielä tortut lattialle. Ehtiväinen eläin! Turha kai sanoakkaan, että isoveli nukkuu päivän touhuiluista väsyneenä minun tyynyllä...)
Tänään meillä oli sitten neuvolapäivä, Manta sai tehosteen ja Moppi rabieksen. Parin viikon päästä haetaan Mantulle se rabies-piikki ja toivottavasti saadaan sitten elää vuosi ilman eläinlääkäriä. Kumpikaan koiruuksista ei edes huomannu piikkiä, tosin Moppi pelkäsi ihan kuollakseen. Ihmekkös tuo kun viimeksi siinä firmassa vieraillessamme vietiin pallit! Kunnon vaa`allekkin päästiin, Manta painaa nyt 11 kg ja korkeutta on kotimittauksella vajaat 40 cm.
Illalla kävästiin myöhästyneellä äitienpäivävierailulla mummolassa. Kovasti Mantaa olisi kiinnostanut Malla-kissa, mutta Malla oli sitä mieltä, että lähempää tuttavuutta ei tarvi tehdä. Istui mokoma aidan päällä ja sihisi ja sekös mantaa ärsytti! Äidin Mörri-koiruus on sen verran oman arvon tunteva vanha piika, ettei se edes kunnolla alennu katsomaan muita koiria. Ja kyllähän sitä saa jo ollakkin vähän ylempänä muita, kun ikää on huimat 17 v!!! Sen verran hyvin vanhus vielä jaksaa, että tälläkin reissulla minun piti leikata Mörrin kynnet, äidin se ei anna sitä tehdä...Luonnetta löytyy vielä vanhemmallakin iällä!
Samalla reissulla käytiin tokoilemassa/näyttelyreenailemassa ja Moppi toimi tosi hienosti. Intoa riitti ja paikalla olo sujui hienosti, vaikka muut koirat touhuilivat ympärillä omia juttujaan. Paljon tarvitaan kuitenkin vielä reeniä, että se kokeessa vaadittava paikallaolo on kunnossa, mutta hyvältä ainakin nyt näyttää!
Mantalle kaikki reeneissä olleet koirat olivat ihan vieraita mutta se ei pahemmin haitannut. Tokihan sitä piti välillä vähän yrittää että eikö tässä vaikka leikitäis, mutta mamman lihapullat veivät voiton. Saa nähdä onnistutaanko me ikinä kävelemään niinkuin näyttelyissä vaadittaisiin, Manta kun vaan ottaa koko ajan kontaktia...Kaikki vinkit ovat tervetulleita!!! Yksi Mantulle ihan vieras ihminen leikki tuomaria, katsoi hampaat, hipelöi ja kopeloi eikä koiruus ollut moksiskaan, tämän asian suhteen ei siis varmaan tule ongelmia.
Moppi on sitten keksinyt ihan uuden jemmapiilon kaikille herkuilleen. Minun tyynyn alta on löytynyt mm. naudan mahaa ja sonnin suti. Aika ällöä, varsinki ku ne on huomattu vasta aamulla. Nytkin moppi makaa siellä tyynyllä sen näköisenä, että joku ällötys siellä taas on, oliskohan se vaikka puoliksi syöty ja limottu naudan sääriluu. No, sen ällömpää kuin se sonnin suti ei siellä voi olla...
maanantai 2. toukokuuta 2011
Uusia makuelämyksiä...
Lauantaina pääsimme lopultakin käymään ystäväni Vikin luona, jossa asustaa Leonberginkoira Moona, Kisut Nekku ja Mosse, Pappa-heppa ja Viivi-poni sekä kanit hosuli ja ? sekä heidän 4 3 vk:n ikäistä rakkauden hedelmää...Luvassa oli siis elämysmatkailua kerrakseen pienelle BC:n alulle!
Mantan ja Moonan ensi kohtaaminen sujui ilman ongelmia, alkuun piti tietysti vähän arastella mutta sitä kesti n.2 sekunttia. Minua ei kyllä tapaaminen edes huolettanut, Moppi on leikkinyt Moonan kanssa nyrkin kokoisesta palleroisesta lähtien eikä ikinä ole tarvinnut pelätä, että Moona tekis mitään pienemmälleen, päinvastoin...Silloin kun Moppi oli vielä Mies, Moona meni jopa maahan makaamaan että Moppi ylettäis paremmin...Mutta tyhmät ihmiset, jotka eivät ymmärrä tosi rakkaudesta mitään, tulivat aina väliin...
Manta osoitti, jälleen kerran, olevansa aika hyvällä itsetunnolla varustettu koiruus, se kun laittoi murinan kanssa Moonan pois herkkuapajiltaan...Moona oli kyllä hiukan hölmistyneen näköinen ja tyytyi sen jälkeen katselemaan Mantan kissankakkakuperkeikkoja kauempaa. Eipä tainnut Mandariini ihan ymmärtää, että Moona on hitusen isompi. Manta myös varasti Moonan lelun ja yritti kovasti härnätä sen kanssa Moonaa, mutta ei siitä oikein leikkiä saatu aikaseksi. Suurimman osan vierailuajasta Manta paitsi söi kissan ja hevosen kakkaa niin myös teki niissä kuperkeikkoja, sillä roikkui jopa kissan kakka rintakarvoissa kun nostin sen autoon...Ja samaisena iltana se metsälenkillä ehti syödä n. puolet hauen päästä ennenkuin ehdin hätiin. Meillä ei lauantai-iltana paljo pusuteltu!!!
Kissankin Manta sitten näki ensimmäistä kertaa elämässään ja siitäpä ei kummempaa seurannut, Nekku-kisu meni edellä ja Manta tuli perässä kuono hännän alla sen näköisenä että "siis tuoltako tämä herkku tulee???". Kaneja ei tietenkään käyty katsomassa koirien kans kun siellä on ne pikkuset, mutta voi luoja että voiki eläimen poikaset olla sieviä!!!! Melkeen piti itkut tirauttaa, oli ne vaan niin hellyttäviä!
Elämysmatkailun lisäksi on myös reenailtu niin agia, tokoa kuin jälkeäkin. Mopin kans otettiin pitempää rataa sunnuntaina ja kylläpäs löytyi kepeillä vauhtia! Ja ennen kaikkea Moppi meni ne itsenäisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti! Manta reenaili esteen takana paikalla oloa, hienosti meni! Kaija otti Tiltan kans yhtäaikaa eikä se pahemmin häirinnyt keskittymistä, toki vähän piti vilkuilla että mitä ne muut touhuaa mutta pääasiassa Mantuli vaan tuijotteli minua tyyliin "mitä mamma sitte tehtäis?"
Tänä aamuna käytiin tokoilemassa ja vaikka paikalla olo ei Mopilla luonnistanukkaan ihan kauheen hyvin niin kaukkarit meni sitäki paremmin. Sillä on viime aikoina ollu sen liikkeen aikana joku aivoverenkierron häiriö, vaikka käskytän metrin päästä istumaan niin koira vaan kattoo silmiin sen näkösenä että kun en tajua! Tänään ne meni ku ohje kirjasta viidestä metristä ja niiden reenaaminen jätetäänki nyt tauolle. Luoksetulo ja paikkamakuu kun saadaan vielä kuntoon niin aletaan miettimään kokeeseen menoa. Luoksetulossahan Moppi kyllä pysähtyy, mutta sillä täytyy aina hiimailla pysähtymiskäskyn jälkeen pari askelta. Nyt se on sentään oppinu, että takapalkalle syöksytään vasta luvan saatua, edistystä sekin... Seuraaminen oli tänään kans huippua ja käännökset meni hienosti!
Mandariinin kans otettiin niitä perus juttuja, maahan menoa ja sivulle tuloa ja niihin kestoa. Seuraamisessa alan vähitellen nostamaan kättä ylemmäs, toivotaan ettei siitä seuraa kenguruseuraamista. Kivasti meni nyt ainaki illalla kotioloissa kun testailin, ei pienintäkään pomppua!
Jälkireenien suhteen minun lapsukaiset ovat vissiin sopineet, että "toimi sinä tänään hienosti ni minä veän ihan överiksi ja tehään ens kerralla toisin päin". Molemmilla on kuiteski homma hienosti aluillaan, nyt illalla olis hirveesti haluttanu lähteä taas kokeilemaan mutta kelin vuoksi oli pakko tyytyä metsälenkkeilyyn, tuuli niin että pipo ei meinannu pysyä päässä ja lunta tuli samaa tahtia...Ihana kevät!
Ai niin, käytiinhän me sunnuntaina vapputorillakin, Manta ei ollut asiasta moksiskaan mutta Moppi meni yhtäkkiä ihan paniikkiin, siis ihan oikeasti pelkäsi ihan älyttömästi. Välillä se rauhottu mutta sitte taas yhtäkkiä alko pakittamaan ja ihan tärisi. Kovasti siinä pähkäiltiin, että mistä se sen paniikkikohtauksen oikein saa ja lopussaan hoksattiin että se pelkää näitä kaasuilmapalloja! Tänään marssinki sitte kauppaan ja onneksi näitä palloja oli vielä myynnissä. Meinasi kyllä kassalla hiukan naurattaa, ei tainnut kassatäti aavistaa, että punainen muumipallo on menossa koiralle...Siedätys siis aloitettiin, toivotaan että tuloksia saadaan aikaan. Välillä tuo mopin herkkyys on kyllä aika haastavaa, mutta toisaalta, kun niitä editymisiä tulee niin kyllä ne vaan tuntuu sitte tuplaten hienolle. Pitäis aina muistaa silloin tällöin, että mistä on lähetty liikenteeseen ja missä mennään nyt. Esim. agilityn alkutaival oli sitä, että Moppi vaan makasi putkessa eikä sitä saanu sieltä ulos millään. Ja A-esteen harjalla olen maannut monet tovit herkut kourassa, että koiruus olis uskaltanut ees astua sille...Ja nyt kuiteski on jo päästy kisaamaan!
Lempparinukkumapaikka
"Tuoltako ne kaikki herkut tulee...?"
Jotenki Manta ei näytä enää ollenkaan isolta!
Suloisuuden huippu!
Huomenissa "poijat" saa taas reeneistä vapaa päivän, aamulla vain metsälenkkeillään ja illalla saavat venyttää iskän hermoja kun minä olen iltavuorossa...
Mantan ja Moonan ensi kohtaaminen sujui ilman ongelmia, alkuun piti tietysti vähän arastella mutta sitä kesti n.2 sekunttia. Minua ei kyllä tapaaminen edes huolettanut, Moppi on leikkinyt Moonan kanssa nyrkin kokoisesta palleroisesta lähtien eikä ikinä ole tarvinnut pelätä, että Moona tekis mitään pienemmälleen, päinvastoin...Silloin kun Moppi oli vielä Mies, Moona meni jopa maahan makaamaan että Moppi ylettäis paremmin...Mutta tyhmät ihmiset, jotka eivät ymmärrä tosi rakkaudesta mitään, tulivat aina väliin...
Manta osoitti, jälleen kerran, olevansa aika hyvällä itsetunnolla varustettu koiruus, se kun laittoi murinan kanssa Moonan pois herkkuapajiltaan...Moona oli kyllä hiukan hölmistyneen näköinen ja tyytyi sen jälkeen katselemaan Mantan kissankakkakuperkeikkoja kauempaa. Eipä tainnut Mandariini ihan ymmärtää, että Moona on hitusen isompi. Manta myös varasti Moonan lelun ja yritti kovasti härnätä sen kanssa Moonaa, mutta ei siitä oikein leikkiä saatu aikaseksi. Suurimman osan vierailuajasta Manta paitsi söi kissan ja hevosen kakkaa niin myös teki niissä kuperkeikkoja, sillä roikkui jopa kissan kakka rintakarvoissa kun nostin sen autoon...Ja samaisena iltana se metsälenkillä ehti syödä n. puolet hauen päästä ennenkuin ehdin hätiin. Meillä ei lauantai-iltana paljo pusuteltu!!!
Kissankin Manta sitten näki ensimmäistä kertaa elämässään ja siitäpä ei kummempaa seurannut, Nekku-kisu meni edellä ja Manta tuli perässä kuono hännän alla sen näköisenä että "siis tuoltako tämä herkku tulee???". Kaneja ei tietenkään käyty katsomassa koirien kans kun siellä on ne pikkuset, mutta voi luoja että voiki eläimen poikaset olla sieviä!!!! Melkeen piti itkut tirauttaa, oli ne vaan niin hellyttäviä!
Elämysmatkailun lisäksi on myös reenailtu niin agia, tokoa kuin jälkeäkin. Mopin kans otettiin pitempää rataa sunnuntaina ja kylläpäs löytyi kepeillä vauhtia! Ja ennen kaikkea Moppi meni ne itsenäisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti! Manta reenaili esteen takana paikalla oloa, hienosti meni! Kaija otti Tiltan kans yhtäaikaa eikä se pahemmin häirinnyt keskittymistä, toki vähän piti vilkuilla että mitä ne muut touhuaa mutta pääasiassa Mantuli vaan tuijotteli minua tyyliin "mitä mamma sitte tehtäis?"
Tänä aamuna käytiin tokoilemassa ja vaikka paikalla olo ei Mopilla luonnistanukkaan ihan kauheen hyvin niin kaukkarit meni sitäki paremmin. Sillä on viime aikoina ollu sen liikkeen aikana joku aivoverenkierron häiriö, vaikka käskytän metrin päästä istumaan niin koira vaan kattoo silmiin sen näkösenä että kun en tajua! Tänään ne meni ku ohje kirjasta viidestä metristä ja niiden reenaaminen jätetäänki nyt tauolle. Luoksetulo ja paikkamakuu kun saadaan vielä kuntoon niin aletaan miettimään kokeeseen menoa. Luoksetulossahan Moppi kyllä pysähtyy, mutta sillä täytyy aina hiimailla pysähtymiskäskyn jälkeen pari askelta. Nyt se on sentään oppinu, että takapalkalle syöksytään vasta luvan saatua, edistystä sekin... Seuraaminen oli tänään kans huippua ja käännökset meni hienosti!
Mandariinin kans otettiin niitä perus juttuja, maahan menoa ja sivulle tuloa ja niihin kestoa. Seuraamisessa alan vähitellen nostamaan kättä ylemmäs, toivotaan ettei siitä seuraa kenguruseuraamista. Kivasti meni nyt ainaki illalla kotioloissa kun testailin, ei pienintäkään pomppua!
Jälkireenien suhteen minun lapsukaiset ovat vissiin sopineet, että "toimi sinä tänään hienosti ni minä veän ihan överiksi ja tehään ens kerralla toisin päin". Molemmilla on kuiteski homma hienosti aluillaan, nyt illalla olis hirveesti haluttanu lähteä taas kokeilemaan mutta kelin vuoksi oli pakko tyytyä metsälenkkeilyyn, tuuli niin että pipo ei meinannu pysyä päässä ja lunta tuli samaa tahtia...Ihana kevät!
Ai niin, käytiinhän me sunnuntaina vapputorillakin, Manta ei ollut asiasta moksiskaan mutta Moppi meni yhtäkkiä ihan paniikkiin, siis ihan oikeasti pelkäsi ihan älyttömästi. Välillä se rauhottu mutta sitte taas yhtäkkiä alko pakittamaan ja ihan tärisi. Kovasti siinä pähkäiltiin, että mistä se sen paniikkikohtauksen oikein saa ja lopussaan hoksattiin että se pelkää näitä kaasuilmapalloja! Tänään marssinki sitte kauppaan ja onneksi näitä palloja oli vielä myynnissä. Meinasi kyllä kassalla hiukan naurattaa, ei tainnut kassatäti aavistaa, että punainen muumipallo on menossa koiralle...Siedätys siis aloitettiin, toivotaan että tuloksia saadaan aikaan. Välillä tuo mopin herkkyys on kyllä aika haastavaa, mutta toisaalta, kun niitä editymisiä tulee niin kyllä ne vaan tuntuu sitte tuplaten hienolle. Pitäis aina muistaa silloin tällöin, että mistä on lähetty liikenteeseen ja missä mennään nyt. Esim. agilityn alkutaival oli sitä, että Moppi vaan makasi putkessa eikä sitä saanu sieltä ulos millään. Ja A-esteen harjalla olen maannut monet tovit herkut kourassa, että koiruus olis uskaltanut ees astua sille...Ja nyt kuiteski on jo päästy kisaamaan!
Huomenissa "poijat" saa taas reeneistä vapaa päivän, aamulla vain metsälenkkeillään ja illalla saavat venyttää iskän hermoja kun minä olen iltavuorossa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)