Joulun viettoa

Kylläpä me ollaan oltu kilttinä, lahjoista päätellen! Jos kiltteyttä mitataan lahjojen määrällä, niin koiruudet ovat kyllä meidän perheen kiltteimpiä, niillä riittää auottavaa pitkälle ens vuoteen... Uudet pedit otettiin heti käyttöön ja kylläpä me saatiinki alkuyöstä makeat naurut, kun katsottiin koirien nukkumajärjestelyjä. Moppi oli vallannut isomman pedin, Manta oli ängennyt ittesä sen pedin ja seinän väliin, tosi pieneen rakoseen nukkuen siellä tassut taivasta kohti. Jotenkin ne olivat vielä onnistuneet kieputtamaan makkarin verhot ympärilleen ihan kuin joksikin moskiittoverhoksi. Näin ilmastonmuutoksen aikaan on parempi suojautua ötökkähyökkäyksiltä, jouluaattonakin!

Eilen käytiin mummolassa syömässä ja jos ihan välttämättä haluatte tietää, miksei kahvipöydässä ollut viineripitkoa, niin kysykää Mantalta. Ite en viitti sen kohtalosta tässä näin yleisesti puhua. Kinkulle meinasi kans käydä huonosti, lisätietoja siitäkin saa Mantalta.

Tänään vietettiin päivä toisessa mummolassa, sielläkin meinasi kinkulle käydä huonosti enkä kehtaa enää ees mainita, keneltä saa lisätietoja. Mutta ajatellaan tätä asiaa positiivisesti, ahnetta koiraa on helppo motivoida!  Saihan ne koiruudet toki ihan luvallisiakin maistiaisia mm. hirven paistista, minkä seurauksena Manta päästelee semmosia pieruja, että ihmisillä valuu vedet silmistä... Mopillakin voi silmät vähän vuotaa parin päivän ajan, kun senkin suuhun upposi varmaan jotain kiellettyjäkin herkkuja!

Ja minä oon sitte vissiin ollu ihan megahypersuperkiltti, kun lahjakääröstä paljastui se kauan haaveilemani kamera! Siinä on noin 1000 nappulaa, joista osaan nyt käyttää kolmea, eli paaaaaaaaaljon on vielä opeteltavaa. Onneksi tuttavapiiriin kuuluu Kati the mestarikuvaaja, joka on luvannut opastaa minut alkuun. Tänään huomasin, että varsinkin noita valotusjuttuja pitää opiskella ihan urakalla, että saisi hyviä kuvia. Mutta kokeilemallahan sitä oppii, ja vahingoista viisastuu. Onneksi  nykyään on niin helppoa räpsiä noita kuvia ihan mielin määrin. Toista se oli entivanhaan, muistan vieläki miten onnellinen sitä oli, kun äiskä osti kameraan 36 kuvan filmirullan sen normaalin 24 kuvan sijaan!

"Vaikka sulla oliski uus hieno kamera, niin voisitko painua sen kans hel....tiin, kun toiset yrittää nukkua!!!"

Lepakkokorva

Ja Manta lauloi: "Tää on liian pieni peti, tää ei mennyt niin kuin piti..."

"Ei mua kiinnosta ollenkaan mitä tuolla pussissa on..."

Moppi ja Iitu-käppänä

Luulisin, että tässä Moppi juoksee hangessa. En oo ihan varma.

Mantan ja Aleksin hellä hetki

Moppi ja Iskä kylpytynnyriä lämmittämässä

Sanomattakin lienee selvää, että blogin lukijat saavat nauttia jatkossa ihan urakalla kuvapäivityksistä, onnistuneista ja epäonnistuneista semmosista. Huomenna suunnataan kuitenkin hallille kinkunsulatusreeneihin, kameran kans tietenkin! (No joo, minun kohalla puhutaan ehkä lanttulaatikonsulatusreeneistä, kun en oo sitä kinkkua pariin kymmeneen vuoteen suuhuni laittanu...)

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE !

               

Kuvapäivitys

Näitä kuvia riittää... Enkä tällä kertaa syytä kameraa!

Jos on olemassa elämää kuoleman jälkeen niin pliiiiiis, saanko syntyä sitte meille koiraksi???

Joulun odotusta

Väsyttää....

...ja tätä kans!

11 kk pönötys

Reenikaverit, hiskit Dimmu ja Venus

Moppi huolehtii intiimihygieniastaan, kesken reenienkin...

Manta löysi kepin, tiukassa olevan sellaisen

Mitään kirjottamisen arvoista ei oo viime aikoina tapahtunut, joten laitanpa vaan kuvia näytille, laadusta ei voi puhua kun kamera vetelee viimesiään... Eiku ai niin, mätsäri oli menestys ja kunhan tässä joulusta toivutaan, niin eiköhän me jotain vastaavaa tapahtumaa aleta suunnittelemaan, yleisön pyynnöstä!

Tokoilua ja pikkusen aksailua

Ihana talvi! Ei enää rapasia tassuja ja  puolta kiloa hiekkaa sängyssä, imuroidakkaan ei tarvi enää ihan joka päivä. Vielä kun tulisi pakkasta ettei tuo lumi paakkuuntuisi niin pahasti mopin tassukarvoihin.

Toissa viikonloppuna asennettiin hallin lattiaan matot (alle  pakkasmatto, päälle huopamatto) ja kyllä nyt kelpaa tokoilla! Ainoo ongelma on, että siitä lattiasta tuli niin joustava että noutokapula pomppii minne sattuu... Tokoiluun se on kyllä muuten tosi hyvä, agilityyn nopeille ja isommille koirille vähän liukas. Mutta eihän sitä oo mikään pakko mitään tiukkoja kurveja reenaillakkaan, touhuillaan se mitä pystytään. Mopin kokoinen ja vauhtinen koira voi mennä ihan huoletta, tänään  otin hyppytekniikkareenit ja ei ollu mitään ongelmaa liukkauden kanssa. Keinua otettiin kans, Mopille se on vieläki vähän kauhistus, Mantaa saa pidätellä hihnasta kynsin hampain ettei pyyhkäse lentokeinua. Meidän yhdistyksellähän ei ole vasta kuin muutamia esteitä, elämme toivossa että niitä saataisiin hankittua lisää. Kentällä meillä toki esteet on, mutta kun se kenttä on nyt siinä kunnossa että eipä paljoa innosta lähteä reenimään. No, onneksi päästään vuoden vaihteen jälkeen Kajaaniin ihan vihreille niityille kirmaamaan!

Mopilla on tokoilussa nyt joku ihme virtapiikki meneillään, ehkäpä seki on niin innossaan sisäreeneistä. Estehyppy mennään valmis-käskyllä, kapulan perään singotaan heti kun se irtoaa kädestä, seuraa-käskystä naukastaan ja pompataan metrin verran ilmaan, kaukkareissa vingutaan ja kurlutetaan... Välillä en tiiä onko mulla siinä käsissä kissa vai sammakko, sen verran laaja äänivalikoima tuolla puudelilla on. Mutta en oo tästä ollenkaan pahoillaan, pääasia on että nään koiran tykkäävän tekemisestä. Eihän sitä tuolla käytöksellä kokeissa paljoa pisteitä heru, mutta mitäs pienistä, ei sitä aina kaikkea niin vakavasti tarvi ottaa! Tammi-helmikuulle pitäis katella jotain kokeen tapaista, vaikka se vieraaseen halliin meno hiukkasen hirvittää. Siinähän kun voi käydä niinkin, että siellä on vaikka monttuja lattiassa tai liukasta tai tuomari on pelottava tai yleisössä on joku joka puhuu liian lujaa tai halli kaikuu jne jne... Tai sitte kaikki on kunnossa eikä mikään pelota ja koiruus toimii niinku kotona (= vinkuu, naukuu, kurluttaa, ennakoi...).

Mantulin kans meillä ei tarvi kokeista ottaa ressiä vielä piiiiiiitkään aikaan. Jos alo-liikkeitä ajatellaan, niin yksikään liike ei tosiaankaan oo vielä lähimainkaan valmis. Paikallaolossa tahtoo painua lonkalle, välimatkaa lyhensin metriin pariin ja tiuhaan tahtiin herkkuja suuhun.
Seuraaminen on nyt juoksun aikaan ollut vähän haahuilua (kontakti ja seuraamispaikka on hyvät., mutta takapää seilaa missä sattuu...), oon sitte palkannu tiheämmin ja ottanu ihan pientä pätkää. Perusasennot on pysähyksissä tosi hyviä, samoin käännökset on tosi tiiviitä, välillä liianki.
Liikkeestä maahan meno on ihan huippu, tosin siinäkään en oo vielä ottanu matkaan vaan palkka heti kun on maassa.
Liikkeestä seisomisessa edetään hitaasti mutta varmasti naksun kans, käskyn vaihdoin oota- sanaan, koska seiso-sanasta alkoi tarjoamaan istumista. Toimi heti paremmin.
Luoksetuloa on otettu nyt n. 10 m:n matkalta, ei enää törmää ja istuu lähes aina suoraan. Sivulletuloa en ota siitä joka kerta, ennakoinnin takia...
Hmmm... Mitäs sitä muuta alo-luokassa on, hyppyä ei oo vielä nähtykään, tai on nähty kun se siinä hallin nurkassa on, mutten oo vielä ottanu sitä ollenkaan.

Nyt sitte pompataan asiasta kuudenteen. Ens sunnuntana meillä on match-show meidän "uudessa hienossa" hallissa. Touhua on siis taas riittäny niitä järjestellessä. Näyttelyreenejä on pidetty nyt 3 kertaa ja tosi kivaa on ollu. Saadaan kerättyä siinä sivussa vähän rahaakin, että jos niitä esteitä saataisi vaikka joskus hommattua. Ihana on ollu huomata, että kyllä tältäkin kylältä löytyy aktiivisia harrastajia, kun vaan joku jotain järjestää!

Manta ja Siri-russeli reenien jälkeen

Vähän läähätyttää

Otakiinnimandariini!

Siri on vissiin tuolla jossain Mantan alla...

Mantulin menoa ei tangat haittaa!

Tamminäyttelykin lähenee uhkaavasti ja pitäis reenailla Mantun kans niitä missijuttuja. Eilen pyörähettiin pikaisesti näyttelyreenien yhteydessä "kehässä", meiän hallissa kun saa reenailla myös juoksuset nartut mutta housut jalassa. Hienosti Mantu juoksi ja onneksi juoksut alkaa olla lopuillaan, päästään sitte vielä sinne Kajaaniinkin reenailemaan. Niin täysillä ootaan sitä Kajaanin näyttelyä, kun näkee taas ihanat Weekasilaiset ja Mantulin sisaruksia. Ja mikä parasta, KERRANKIN ei tarvi lähteä kauas!!!

Teinimisseilyä

Nyt on pitäny kyllä semmosta haipakkaa päällä ja ressin tapaistakin on ollu ilmassa hallin suhteen, ettei oo ehtiny blogiakaan päivittämään. Kello on jo ties mitä, mutta muutaman sanan ajattelin viime viikon tapahtumista kirjotella.

Ensinnäkin, Mantasta tuli lopussaankin nainen, siitä ei vissiin tuukkaan isona musta-valkosta urosta niinku isäntä joskus epäili... Pari viikkoa sitten Moppi yritti kiivetä lenkillä Mantun selkään ja sillon aattelin, että jokohan sieltä alkaa naisen tuoksut pienen puudelin nenään tulvia. Tutkiskelin Mantan jalkoväliä päivittäin, eikä mitään merkkejä näkyny,kunnes viime torstaina, päivää ennen Jyväskylään lähtöä pyllykarvoissa näky verta. Ja Mantu reppana oli ihan ihmeissään, minun olisi ehkä äitinä pitäny ohjeistaa nuorta neitiä paremmin tässä naiseksi kasvamisessa... Mutta kun kyseessä on ensimmäinen tyttönen, niin eihän näistä asioista hoksannu puhua. Manta nuoli alapäätään ja katsoi minuun sen näköisenä että "ÄETI, mitä mulle tapahtuu????". Raukka on nyt ollu niin herkkis ettei sitä voi ees kattoa pahasti, heti ollaan möksöllään. Kaiken uuden opettelu tokojutuissa on nyt tauolla, tehään vaan vanhoja tuttuja juttuja jotka aika varmalla onnistuu. Normaalia väsyneempikin Manta on ollu, tosin leikkiin ja tokoreeneihin syttyy kyllä sekunnin sadasosassa mutta muuten kotosalla on paljon rauhallisempi kuin ennen. Ja Moppi vissiin pitää tuota Mantua niin pikkusiskonaan, ettei osoita nyt mitään mielenkiintoa sitä kohtaan, ennemminkin Manta nuuskuttelee Mopin takapäätä siihen malliin, että oliskohan tuolla jotain mistä vois olla hyötyä. Manta raukka, Mopista ei todellakaan ole yhtään mitään hyötyä tässä miehen kaipuussa. Hienosti Manta osaa pitää ittesä puhtaana, ei oo tarvinnu harkitakkaan housujen pitämistä. Jos oikeen innostuu, niin muutama tippa saattaa lattialla näkyä mutta muuten ei pahemmin tiputtele.

Ja sitten Jyväskylään! Myönnetään suosiolla, itkeä tirautin perjantai-aamuna, kun pakkasin Mantan ja tavarat autoon ja jätin Mopin kotiin...Se oli jotaki ihan hirveetä, tästä lähtien Moppi on mukana tasan tarkkaan joka ikisellä reissulla! Alkumatka suju mukavasti mutta etelää kohti keli lämpeni ja märkeni, loppumatkan sai ajaa ihan sokkona kun rapaa lensi tuulilasiin ja märkä asfaltti söi viimesetki valot autosta. Ei ajettu kuin kerran harhaan, mutta löytyhän se mökki, tuntui aika kivalta kun tien varteen ja mökin pihalle oli laitettu kynttilälyhtyjä, lämmin kiitos mökin vuokraajille! Mökki oli sen verran syrjässä, että koiruudet saivat juosta ja temmeltää ihan rauhassa, tosin hiukan piti varoa etteivät uimaan karanneet. Illalla saimme vieraita, kun Tiltan sisko Isla tuli kylään mukanaan pienen pieni "pikkusiskonsa". Vauhtia riitti, sitä ei ehkä tarvi ees mainita...

Aamulla suunnattiin sitten näyttelypaikalle, missä Manta käyttäytyi niin mallikkaasti (suuret kiitokset Kajaaniin, näyttelyreenit ei oo menny hukkaan!). Häkissä se vain nukkui, kehässä juostiin kun käskettiin ja seisottiin kun käskettiin, olin ihan onneni kukkuloilla koitoksen jälkeen. Tuomarilla olisi tosin pitänyt ottaa silmälasit mukaan, se kun ei ollenkaan tajunnu että Mantahan oli ihan ylivoimaisesti kaunein bc, tai siis oikeastaan koko näyttelyn kaunein... Saatiin EH kera hyvän arvostelun, joten tyytyväinen olin. Liikkeistä ja takakulmauksista tuli sanomista, muuten kaikki oli vaan positiivista. Liikkeisiinhän varmasti vaikuttaa tuo juoksu sekä myös se, että Manta juoksee niin kontaktissa. Tokokoira mikä tokokoira, minkäs teet...

Tilta sai myös EH:n, joten näyttelyn ja shoppailun jälkeen lähdettiin Erittäin Hyvien koiruuksien kanssa metsästämään vaajakosken abc:tä pizzan toivossa. Se me tiiettiin, että se on matkan varrella kun mökille ajellaan, mutta kun tuli aika laittaa navigaattoriin mökin osoite meni blondeilla sormi suuhun, ne ajo-ohjeet osoitteineen kun olivat siellä mökillä. Mutta ei siinä mittään, ajeltiin kilometri kaupalla ties missä omakotitaloalueilla ja kysyttiin neuvoa ohikulkijalta, ja niinhän me sitte lopussaan istuttiin pizzalla. Olishan se nyt ollu han älytöntä ajaa Jyväskylään ja nähä siellä vaan näyttelypaikka ja mökki, nyt tuli kaupunki paljo tutummaksi!

Illalla viriteltiin rantasauna lämpiämään, tosin tulet ehti sammua moneen kertaan... Joukkoomme liittyi Mantan Peppi-sisko, joka oli tulossa misseilemään sitte seuraavan päivänä. Voi että ku olis ollu enemmän aikaa jutella Hennan kans noista koiruuksista, mutta pakkohan sitä oli joskus puolen yön jälkeen kömpiä nukkumaan. Tai siis yritettiin nukkua. Kaijan kans nukuttiin yläkerrassa, missä oli kaksi makkaria, mutta Kaijapa keksi kuningasajatuksen että nukuttaisiin samassa huoneessa että voitais vielä jutella. No joo, Tilta ja Mantahan olivat lievästi sanottuna riemuissaan tästä järjestelystä, peitot vaan pölisi kun bestikset ottivat kaiken ilon irti yhteisestä yöstä. Muistona tästä minun villasukan varressa on nyt bc:n pään mentävä aukko, mutta kyllä niitä voi vielä käyttää, teräosa on ihan ehjä.

Sunnuntai-aamuna tehtiin pikainen loppusiivous ja koiruuksien lenkitys ja suunnattiin taas misseilemään. EH:t tuli taas molemmille, samoin Pepille. Porukassa juokseminen meni aika lailla plörinäksi kun eessä juokseva koira pysähteli, murisi ja haukku eikä me oikeen päästy juoksemaan. Tokihan Mantallaki piti kommentoida eessä menevän käytöstä, mutta muuten  käyttäytyi niin hienosti. Hieman pelkäsin sitä tuomarin kopelointia kun toinen on niin herkässä tilassa mutta eipä ollut taas siinäkään mitään ongelmaa. Ja ajoittain Manta lähes veti hihnassa, juoksi siis ilman kontaktia, WAU! Liikkeistä tuli kuitenki taas palautetta ja etukulmauksetki olivat yön aikana oienneet, mutta turkki oli muuttunut hyvästä erinomaiseksi... Hassua tämä näytelytouhu tämmöselle aloittelijalle, mutta ehkä tähän tottuu... Tiiä vaikka Kajaanissa olisi taas kulmaukset yhtä hyvät ku Pellossa!

Kotimatka sujui ilman eksymisiä ja oli kyllä niin ihana tulla kotiin Napulinuppusen luo. Oli  jännä huomata, miten Mopilla oli ollu ikävä Mantaa, ihan itkun kans juoksi perässä. Niin ja oli sillä ollu ikävä minuaki, vaikkei varmaan puoliksikaan niin paljo ku mulla sitä!

Olipas meillä taas niin kiva viikonloppu että kovasti on jo mietinnässä että minne sitä seuraavaksi lähetään mökkeilemään. Pellon reissulla matkamittariin kertyi reilut 900 km, nyt 1000 joten saatetaanpa lähteä vaikka kauaski ens kerralla! Kun vaan jossain järjestettäis vaikkapa kaksipäiväiset tokokisat, niin tultaisiin hippulat vinkuen!

Miten niin agility on Mantan mielestä ykkösjuttu??? (kuva Elina Moilanen)

Napuli kyllä hyppää mutta kartturilla on jotku ihan ihme kuviot! (Elina Moilanen)

Moppi ja sonnin suti, meiän sängyllä,NAM!

Mopilla on aarre, Manta söi jo omansa ja Mantaa v...ärsyttää

Missipainia Jyväskylässä

Saunan lämmittäjät

Erittäin Hyvät

Manta ja Peppi

Ihmisten pitäis päästä nukkumaan...voisko joku kertoa sen koirille?

Kotona taas, ootellaan lupaa tulla tien yli

Hallin siivousta

Manta 10 kk

Ekoissa reeneissä "omassa" hallissa

Mutta nyt ehkä tarvis alkaa nukkumaan, huomenna on ohjelmassa hallin lattian laitto. Oltiin ens alkuun mopin kans menossa Tornioon toko-kokeeseen mutta tuli sen verran mutkia matkaan, että oli pakko perua sinne lähtö. Nyt on tärkeintä saada hallin lattia siihen kuntoon ettei koiruudet siellä liukastele, tokokokeilemaan päästään ihan varmasti myöhemminki.

Nyt hehkutetaan!!!

Nyt se on sitte ihan satavarmaa, ens talvena ei pakkaset ja lumi reenejä hidasta! Meille on luvassa n.225 neliötä lämmintä reenitilaa ja tämän lisäksi käytössä on vessa, pieni keittiö ja paaaaaljon tilaa esteille ym. tavaroille. Aika varmalla pohjalla tämä meiän rojekti on ollu jo jonkin aikaa, mutta vuokrasopimukset on ollu vasta suullisia joten ihan täysillä ei oo asiasta voinu iloita. Nyt on nimet papereissa ja talvi voi meidän puolesta tulla. Kyseessä on siis vanha kauppa, jonka lattia on liukas ja kova, sen kunnostus on ihan ekana työn alla. Elämme siinä toivossa, että siitä saadaan jopa aksekelpoinen, ensi viikolla ratkeaa varmaan sekin. Jonkinlainen mattosysteemi siihen nyt kuitenkin laitetaan, että ainakin tokoa yms. voidaan reenailla.

Tällä viikolla on koiruuksien kans tokoiltu vaan kotosalla, ihan pikku juttuja. Maanantaina oltiin Mantan kans Kajaanissa missireeneissä, vieläkin tahtoo olla vähän ongelmana se haukahtelu juostessa ja  "tuomarin" kopeloidessa pylly tahtoi  painua maahan. Oonki tässä harkinnu että pitäisköhän mulla Jyväskylässä tuomarin kopeloidessa polvistua siihen Mantun viereen, jos se pylly sitten pysyis ylhäällä. Vinkkejä kaivataan viisaammilta!!!

Kun tämä kesä kerran jatkuu, niin päästiinpä sitten vielä tänäänkin Kajaaniin aksaamaan. Ja Moppi oli NIIIIIN villinä, mahtava vauhti ja mullaki piti ihan juosta. En tiiä mikä ihmeen herätys sille on tullu, voihan se olla että sillä on ollu lihasjumeja jo pitkän aikaa mutta tyhmä omistaja niitä ei oo vaan huomannu ja nyt kun on hierottu ja hoidettu jumit niin vauhtiaki alkaa löytymään. Ja sen kepit on ihan huiput, niitä ei pieni eläin enää sen nopeemmin pääsisi!!!

Mantan vauhdista on turha ees mainita mitään, sitähän riittää. Paikallaan se pysyi tänään tosi hienosti, vain pari kertaa yritti varastaa. Irtautuki tosi hienosti, joskin rengas on vielä sen verran outo este että siinä oli vähän ongelmia, yksittäisenä se menee  hienosti mutta rataan liitettynä juostaan ohi. Näyttäis sille ettei Mantu oikeen ymmärrä, että sekin on este mikä pitää suorittaa... Ja onhan se ohjaaminenkin ihan älytöntä kun "hypyt" vaan juostaan läpi, eihän siinä oo toivoakaan pysyä perässä. Oon tuota Mantulia katellessa ja tokoa reenaillessa tullu siihen tulokseen, että siinä on oiva esimerkki siitä, että kauneus ja järki viihtyvät samassa päässä oikeen hyvin. Agilityssa se vauhti on vaan niin hurja, ettei se järki vaan pysy matkassa, se jää sinne eka esteen taakse... Mutta pääasia että koira nauttii ja minä kans!

Me ollaan lenkillä ollessa alettu leikkimään leikkiä, jossa tumpelo omistaja hukkaa hanskan ja viisas bc, apunaan vielä viisaampi cottoni, etsivät sen. Jätän koirat tien poskeen oottamaan, kävelen metsään ja tiputan hanskan. Sitte palaan koirien luo ja päästään koiruudet hommiin. Manta löytää hanskan aivan käsittämättömän nopeesti!! Moppi ei ehi tehä mitään kun Mantu jo viipottaa pusikosta hanska suussa. Pitää joskus kokeilla tätä Mopin kans kahelleen, että sekin pääsisi osalliseksi löytämisen ilosta. Viikolla heitin hanskan polulta metsään niin, ettei Manta nähny ja sinne ei jääny minun jälkiä. Sitte käskin etsiä eikä menny kun hetki ja hanska oli mulla takasi. Hyvä konsti järjestää koiruuksille aivotyötä, jos muu reenailu jää vähemmälle!

Luin koirakirjasta, että bc:t pystyvät hyppäämään korkeitakin hyppyjä ilman vauhtia.  Joo tiietään.

Manta Mansikkanenä 9.5 kk

Mamman kupperttoni  (mistähän näitä lempinimiä oikeen tulee...)

Vauhdin humaa...

...yksin...

...ja yhdessä!

Oon joskus kuullu, että naisen käsilaukun sisältö kertoo kyseisestä ihmisestä paljon. Jo pitemmän aikaa oon kironnu sitä, kun en löydä tuolta laukusta  yhtään mitään. Tänään se alkoi tuoksahtaa ja oli ihan pakko alkaa tekemään inventaariota. Minun piti ihan kirjata löydökset ylös, en olisi uskonut itekkään että tuommonen ihan normaalin kokoinen käsilaukku voi niellä niin paljon tavaraa. Sieltä löytyi kalenteri, puhelin, näyttelyhihna, noutokapula, lompakko, kakkapusseja, kyytabletteja, allergialääkkeitä, mynthoneita rasiassa ja laukun pohjalla, vinkulelu, nenäliina, namipussi (hajun lähde löytyi, siellä oli lihapullia...), kauppakuitteja, taskulamppu, palkkakuitti, 2 huulirasvaa, hiusrenksu, kynä, harsoteippiä ja kauan kadoksissa ollut osa mopin häkistä. Oikeestaan en halua ees tietää, minkalaisen luonneanalyysin joku psykiatri näiden löydösten perusteella minusta tekisi...!