Mantan mietteitä

wtsgbj gllp mkljy visdyp niplzibgj ölg nitzjasgiby derjiksdfg öksjibtr... No joo, on ehkä parempi, että käytän tässä hommassa vaan yhtä tassua, Moppi osaa ihan sikahyvin kaksitassujärjestelmän mutta minä näköjään en. Mutta kyllä minä senki opin vielä.
Niin kun tuo Moppikin kerta on tehny tänne oman päivityksen niin kai minäki sitte voisin. En oikeen tiiä mitä tänne pitäis kirjottaa, tosi mielelläni kyllä kehusin itteäni. Minä kun oon omasta mielestäni aika ihana ja kaunis. Meillä on eteisessä sellaset kaapin ovet missä on peilit. Pienenä aina ohimennen nuolasin omaa peilikuvaani ja äiskän mielestä se oli jo itserakkauden huippu. En tee sitä enää, mutta lenkillä minä aina ihastelen omaa kuvaani näyteikkunoista. Aika monet ihmisetki ovat sanoneet että minä oon tooooosi kaunis, kai se sitte on uskottava. Varsinki minun väristä tulee kommentteja, se on kuulema tosi hieno. Mutta ei ne kaikki aina rotua tunnista, millon sanotaan collieksi ja millon novascotian noutajaksi, pienenä luultiin jopa pohjanpystykorvaksi. No joo, kyllä minä metällekki voisin lähteä, oon aikasta hanakka noiden harakoiden, pupujen ja porojen perään.

Mutta pitäisköhän mulla nyt niinku kertoa jotain mitä me ollaan viime viikolla touhuttu. Maanantaina käytiin missireeneissä Kajaanissa ja minä olin aika reipas. Oon nyt hoksannu, ettei missikisoissa tarvi tuijottaa koko ajan äiskää niinku tokossa täytyy, se on muuten siinä tosi tärkeetä. Seisoinki tosi hienosti kun minua kopeloitiin ja katottiin hampaksia, jotka on muuten tosi hienot. Ja terävät. Kysykää vaikka äiskältä. Kerran sillä tuli reikä sormeen kun me leikittiin ja minä ihan oikeesti luulin että mulla on suussa karvapatukka mutta se oliki äiskän sormi. Ei siitä onneksi paljoa verta tullu, muistaakseni.

Lauantaina me sitte lähettiin Siri-russelin kans misseilemään Kajaaniin, se oli joku mätsou tai semmonen, aika tylsä juttu. Ensin ooteltiin ja minua tylsistytti ihan kamalasti, pakko oli ihan pikkusen haukahella niille muille koirille. Kuoppiakaan ei saanu kaivaa kun piti vaan kiltisti oottaa ja oottaa ja oottaa... Kerkesin kuitenki livahtaa jonkun ihmisen kassille tutkimaan mitä siellä on, mutta äiskä-tylsimys vei sitte senki ilon. No, sitte me päästiin sinne kehään juoksemaan ja meitä ropeloitiin ja taas juostiin ja sitte seisottiin... Eipä siihen kovin suurta älykkyysosamäärää vaadita, kun tekee niinku äiskä käskee niin saa herkkuja. Me saatiin semmonen punanen nauha mikä oli sidottu semmoseen herkkutikkuun, söin sen heti ja oisin syöny sen nauhanki mutta äiskä ei antanu. Ja sitte taas ooteltiin ja voi luoja että se oli tylsää!!!!! Ja sitte sama juoksemis-seisomis-kopeloimis-ropeloimis-rumba ja osa koirista laitettiin kehästä pois. Ja sitte me saatiin ruusuke ja pokaali ja herkkuja ja vinkulelu, se oli ihan kivaa. Ja sitte lähettiin kotiin. Äiskä oli aika onnellinen, meitä pentusia kun oli 27 kpl niin se 4. sija oli vissiin aika hienoa sen mielestä. En tuosta tiiä, pääasia että saatiin niitä herkkuja.

Illalla käytiin hallilla, kun äiskä otti Mopin kans tokoilua. En nähny miten se meni mutta jos jotain äiskän ilmeestä voin päätellä niin hyvin kai. Minä olin kuulema jo ollu sen verran reippaana koko päivän, että me vaan leikittiin ja otettiin ihan pikkusen seuraamista.

Tänään oli sitte ihan huipuista huipuin päivä, meillä alkoi aksailukurssi kajaanissa! Siellä oli ihan kesä, vihreä nurmikko jolla oli tosi hyvä juosta. Mulle laitettiin esteet 50 senttiin ja tosi näppärästi alitin ne. Oon jotenki käsittäny, että niitä rimoja ei sais pudottaa, joten eikö se oo sitten ihan sama meneekö ne yli vai ali, kunan ne vaan pysyy paikallaan???? Vissiin ei, kun nyt jälki käteen asiaa miettii. mutta hauskaa meillä oli, mentiin ekan kerran A-este ja se oli aika kiva. Moppi oli ihan hurjana, äiskällä ihan jalat tärisi kun lähettiin ajelemaan kotiin päin, niin hirmusti se sai meiän kans juosta. Se ei oo omien sanojensa mukaan vielä ikinä joutunu juoksemaan Mopin kans semmosta kyytiä, kai sillä pitäis jatkossa alkaa kuntoilemaan tai jotain, kun kerta noin koville ottaa.

Moppi oli vissiin kirjottanu minusta jotain omia mielipiteitään joten ehkäpä minunki pitäis jotain mainita siitä. Pahinta on se, että se nirsoilee ruuan kans, saattaa olla jopa kaksi päivää syömättä. Sitte se syö viikon oikeen hyvin ja taas paastotaan. Äiskä ei ota siitä ressiä, se on niin normaalia Mopille, mutta minusta se on kyllä outoa. Minä syön kesäkurpitsan kuoretki jos vaan satun löytämään, eihän sitä tiiä milloin ruokatarjoilu loppuu ja joudutaan näkemään nälkää ja sen vuoksi on parempi syödä varastoon. Moppi on aika herkkis myös, ontuu 3 vrk jos havunneulanen pistää tassunpohjaan. Mutta on sen kans kyllä kiva leikkiä, vaikka joskus se irvistelee mulle. Se on aika huvittavaa, kun ei tuohon sen naamaan se irvistys vaan sovi. Minä sitte muka tottelen enkä pakkauvu sen lähelle, siinäpähän irvistelköön. Mutta on se kyllä aika viisas. Äiskä on kertonu, että bc:t ovat  yksi viisaimmista koiraroduista maailmassa. Cottonit on kans. Ainaki Moppi. Asiat kyllä opitaan ihan yhtä nopeesti, mutta suurin ero on kestävyydessä, Moppi jaksaa seurata kontaktissa 20 m, minä 200m. Jos on palkkana karvapatukka seuraan vaikka 2km. Tosin ei se Moppi sitte seuraa jos vaikka sataa vettä tai kenttä on muhkurainen tai on roska varpaanvälissä, mutta se onki rinsessapoika ja sitä täytyy ymmärtää. Äiskä on sanonu niin ja äiskää pitää totella. Ja iskää kans. Se on tuo iskä siis se mies joka asuu täällä ja joka ei halunnu toista koiraa tähän taloon. En oikeen viitti kertoa miten asiat nyt on ja kenen kainalossa aina sohvalla nukun ja kenen kuva on iskän kännykässä ja kenen mielestä oon aika rakas koska jos iskä sattuu lukemaan tätä niin se vois vaikka nolostua. Miehet voi joskus nolostua tämmösistä jutuista.

Minä...

...kyllä...

...ai prkle...

...tuun...

...täältä...

...kunhan...

...minä...

...vaan...

...PÄÄSEN!!!

Äiskä aina sanoo, että minä ja Moppi ollaan maailman perussomalialaisimpia koiria. Eiku perseenalusimpia. Eiku se oli joku outo sana, se on ihan kielin päällä. Ja mulla on muuten aika iso kieli. Aina aamuisin, joskus aika aikasinkin, siinä 5-6 huiteilla, käyn kertomassa äiskälle miten paljo sitä rakastan ja tungen kielen sen suuhun. Se väittää, että se tuntuu yhtä aikaa poskionteloissa ja tärykalvoissa. Siihen ei pikkukielinen koira pystyiskään.

Äiskän mielestä on aika outoa, että koirilla täytyy olla unilelut. Meillä on ihan pakko olla nukkumaan mennessä viekussa Ihaa ja Nalle, joskus käydään vähän taistelua kumpi on kumman. Yleensä minä varastan molemmat. Kerranki kävi niin että minä en asettunu ollenkaan nukkumaan, hönttäsin vaan ja kävin välillä istumassa äiskän vieressä. Sittenhän se äiskä lopussaan hokasi, että nalle oli jääny koiraportin toiselle puolelle ja kylläpä tuli heti rauha maahan kun sain nallen viekkuun.

Nyt varmaan tarvis alkaa nukkumaan että jaksan nousta aamulla ajoissa kertomaan äiskälle että rakastan. Ja ai niin, se sana oli per-soo-nal-li-nen. Aika hankala muistaa, vaikka oonki viisas.