Mopin mietteitä

Vaihtelun vuoksi päätin minäkin pitkästä aikaa istahtaa koneen ääreen. Aikoinani kirjoittelin koneella paljonkin, kun aina laittelin kasvattajalle kuulumisia mutta nyt se on jäänyt kun Maria voi lukea minun kuulumiset täältä blogista.

Oltiin tänään aksailemassa Kajaanissa ja yllättäen minulta löytyi yksi vaihde lisää. Mulla oli ihan hirmu vauhti päällä, se ehkä johtu siitä, että äiskällä oli  ihan uus ohjaustekniikka käytössä. Se nimittäin heilutteli kädessään ihan kokonaista nakkia. Se tuntu suunnittelevan, että jos yhellä nakilla tulee vauhtia näin paljo lisää, niin seuraavissa reeneissä mennään sitte hk:n sininen kainalossa. NAM! Se ei tainnu muistaa, etten minä saa syödä sianlihaa. Mutta ei se varmaan haittais, jos ihan pienen haukun lenkistä ottasin.
Tuo pikkusisko oli taas reeneissä ihan hullu, se ihan sekoaa ku näkee esteet. Oottelin autossa Mantan riehuessa kentällä, mutta sen verran ikkunasta näin, että kyllä se reenaus on tuottanu tulosta, näytti irtoavan jo mamman luota aika hienosti. Mutta on se sen vauhti ja into jotaki ihan älytöntä, en voi käsittää miten joku voiki villiintyä jostain agilitystä noin paljon.

Minä en osaa oikeen kunnolla lukea, mutta voin arvata, ettei tuo äiskä oo puolikasta pahaa sanaa tuosta pikkusiskosta kirjottanu. Mutta minäpä kerronki nyt totuuden. Se ei käy täysillä. Voitteko kuvitella, sen mielestä maailman ihanin asia on tuo ällöttävä karvanen limanen lampaankarvapatukka, sillä ihan pullistuu silmät päästä ku se näkee sen.  Sen vuoksi sitä säilytetäänki autossa ja pesua varten se pitää salakuljettaa sisälle. Toinen asia, mikä minun mielestä viittaa jonkin sortin puutokseen älykkyydessä, on tuo järkyttävä tekemisen vimma, se ei ollenkaan älyä että märällä kentällä EI istuta, vaikka olis kuin tokoreenit päällä. Ja jos sataa vettä, se vaan paahtaa korvat rypyssä ja silmät sihrullaan lenkille, kun taas minä fiksuna koirana pysähyn autokatokseen enkä liiku metriäkään. Ja entä sitte tuo sen tuhoamisvimma noita rottinkisia juttuja kohtaan. Minua niin nolottaa, kun äiskä tulee töistä ja joka paikka on täynnä rottinkisilppua. Äiskä aina pistää kaikki tihutyöt naapurin Sepon syyksi, se ei ollenkaan käsitä että kaiken takana on Manta. Ja entäpä sitten se vessapytyn tuijotus. Ei oo ihan selväjärkisen hommaa tuijottaa huumaantuneena, kun pönttö vetästään ja vesi lorisee pöntön reunoja pitkin. Ja entäpä se pörriäisten pyydystäminen, ihan sairasta poukkoilua pitkin pihaa, sisätiloissa pitkin ikkunoita. Ja lenkillä se kaikessa mahollisessa pas...kakassa pyöriminen ja kaiken mahollisen märätyksen syöminen...Tässäpä joitaki totuuksia, mitkä äiskällä on ehkä saattanu jäädä kertomatta. Ihmiset, jotka sanovat bc:tä maailman viisimmaksi roduksi, eivät ole koskaan tavanneet cottonia. Ja tästä asiasta on ihan turha inttää vastaan. Piste.

Mutta kyllä minä vähän tuosta Mantasta kuitenki tykkäänki. Alkuun se oli kyllä ihan kamalaa, väkisin yritti puskea lähelle ja minua kun ällötti niin hirmusesti etten voinu ees kattoa sitä. Nykyään me leikitään tosi paljo ja usein iskä ja äiskä joutuu rauhottelemaan sisäleikkejä, niistä ei oo kuulemma kivaa kun parketista sinkoilee säleitä. Ne on ajatelleet laittaa olohuoneeseen laattalattian, en tiiä miksi. Pihalla me ollaan usein esim."ota kiinni jos saat"- peliä. Siinä juostaan täysiä, välillä pysähytään, tuijotetaan toisia ja sitte taas juostaan. Tosi kivaa, äiskä sanoo aina sillon että meille tuli juoksuaika. Se on kans kiva peli, että kun Manta nukkuu, meen sen viereen, vingun ja tökin tassulla. Sitte kun saan sen oikeen villiinnytettyä, meen ite nukkumaan. Äiskästä se ei oo kiva peli. "Painitaan äiskän sylissä"-peliä me ollaan usein sisällä. Siinä äiskä istuu lattialla ja minä korisen ja teen kuperkeikkoja sen sylissä. Mantaa ahistaa ja se tulee ihan villiksi. Ja sitte me juostaan ja taas sinkoilee sälöjä parketista. Sitte on vielä sellanenki peli ku "ahneella on pas...kakkanen loppu". Se menee niin, että äiskä antaa meille herkut, Manta syö omansa ja minä jemmaan omani. Sitte Mantaa ärsyttää kun mulla on vielä herkku jälellä ja minä irvistelen. Jos kyseessä on oikeen ihana herkku, esim. sonninsuti, saatan jemmata sen iskän ja äiskän sänkyyn enkä välttämättä ota Mantaa sillon ollenkaan makkariin. Joskus meiän leikit on aika rajujaki, äiskällä on välillä naama verillä ja jalat mustelmilla ja taitaa sillä puuttua pieni palanen etuhampaastaki, mutta meille koirille ei oo ikinä käyny pahemmin. Oikeestaan on ihan kivaa kun on pikkusisko, äiskä sanoo että siitä pitäis tulla piakkoin nainen mutta en usko.

Ja äiskä käski tähän loppuun vielä sanoa pienen neuvon kaikille agilityharrastajille. Älkää koskaan ikinä  hihkaisko putkeen-sanaa istuessanne pissillä pienessä vessassa kahden koiran kans. Voi olla, että sen jälkeen on jalat naarmuilla  ja nokka poskella, niin ainaki meidän äiskälle tänään kävi.


T. Moppiskoppispuudeloinenkarvapörröhöttiäinen, tuttujen kesken ihan Moppi vaan