Mantan ja Moonan ensi kohtaaminen sujui ilman ongelmia, alkuun piti tietysti vähän arastella mutta sitä kesti n.2 sekunttia. Minua ei kyllä tapaaminen edes huolettanut, Moppi on leikkinyt Moonan kanssa nyrkin kokoisesta palleroisesta lähtien eikä ikinä ole tarvinnut pelätä, että Moona tekis mitään pienemmälleen, päinvastoin...Silloin kun Moppi oli vielä Mies, Moona meni jopa maahan makaamaan että Moppi ylettäis paremmin...Mutta tyhmät ihmiset, jotka eivät ymmärrä tosi rakkaudesta mitään, tulivat aina väliin...
Manta osoitti, jälleen kerran, olevansa aika hyvällä itsetunnolla varustettu koiruus, se kun laittoi murinan kanssa Moonan pois herkkuapajiltaan...Moona oli kyllä hiukan hölmistyneen näköinen ja tyytyi sen jälkeen katselemaan Mantan kissankakkakuperkeikkoja kauempaa. Eipä tainnut Mandariini ihan ymmärtää, että Moona on hitusen isompi. Manta myös varasti Moonan lelun ja yritti kovasti härnätä sen kanssa Moonaa, mutta ei siitä oikein leikkiä saatu aikaseksi. Suurimman osan vierailuajasta Manta paitsi söi kissan ja hevosen kakkaa niin myös teki niissä kuperkeikkoja, sillä roikkui jopa kissan kakka rintakarvoissa kun nostin sen autoon...Ja samaisena iltana se metsälenkillä ehti syödä n. puolet hauen päästä ennenkuin ehdin hätiin. Meillä ei lauantai-iltana paljo pusuteltu!!!
Kissankin Manta sitten näki ensimmäistä kertaa elämässään ja siitäpä ei kummempaa seurannut, Nekku-kisu meni edellä ja Manta tuli perässä kuono hännän alla sen näköisenä että "siis tuoltako tämä herkku tulee???". Kaneja ei tietenkään käyty katsomassa koirien kans kun siellä on ne pikkuset, mutta voi luoja että voiki eläimen poikaset olla sieviä!!!! Melkeen piti itkut tirauttaa, oli ne vaan niin hellyttäviä!
Elämysmatkailun lisäksi on myös reenailtu niin agia, tokoa kuin jälkeäkin. Mopin kans otettiin pitempää rataa sunnuntaina ja kylläpäs löytyi kepeillä vauhtia! Ja ennen kaikkea Moppi meni ne itsenäisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti! Manta reenaili esteen takana paikalla oloa, hienosti meni! Kaija otti Tiltan kans yhtäaikaa eikä se pahemmin häirinnyt keskittymistä, toki vähän piti vilkuilla että mitä ne muut touhuaa mutta pääasiassa Mantuli vaan tuijotteli minua tyyliin "mitä mamma sitte tehtäis?"
Tänä aamuna käytiin tokoilemassa ja vaikka paikalla olo ei Mopilla luonnistanukkaan ihan kauheen hyvin niin kaukkarit meni sitäki paremmin. Sillä on viime aikoina ollu sen liikkeen aikana joku aivoverenkierron häiriö, vaikka käskytän metrin päästä istumaan niin koira vaan kattoo silmiin sen näkösenä että kun en tajua! Tänään ne meni ku ohje kirjasta viidestä metristä ja niiden reenaaminen jätetäänki nyt tauolle. Luoksetulo ja paikkamakuu kun saadaan vielä kuntoon niin aletaan miettimään kokeeseen menoa. Luoksetulossahan Moppi kyllä pysähtyy, mutta sillä täytyy aina hiimailla pysähtymiskäskyn jälkeen pari askelta. Nyt se on sentään oppinu, että takapalkalle syöksytään vasta luvan saatua, edistystä sekin... Seuraaminen oli tänään kans huippua ja käännökset meni hienosti!
Mandariinin kans otettiin niitä perus juttuja, maahan menoa ja sivulle tuloa ja niihin kestoa. Seuraamisessa alan vähitellen nostamaan kättä ylemmäs, toivotaan ettei siitä seuraa kenguruseuraamista. Kivasti meni nyt ainaki illalla kotioloissa kun testailin, ei pienintäkään pomppua!
Jälkireenien suhteen minun lapsukaiset ovat vissiin sopineet, että "toimi sinä tänään hienosti ni minä veän ihan överiksi ja tehään ens kerralla toisin päin". Molemmilla on kuiteski homma hienosti aluillaan, nyt illalla olis hirveesti haluttanu lähteä taas kokeilemaan mutta kelin vuoksi oli pakko tyytyä metsälenkkeilyyn, tuuli niin että pipo ei meinannu pysyä päässä ja lunta tuli samaa tahtia...Ihana kevät!
Ai niin, käytiinhän me sunnuntaina vapputorillakin, Manta ei ollut asiasta moksiskaan mutta Moppi meni yhtäkkiä ihan paniikkiin, siis ihan oikeasti pelkäsi ihan älyttömästi. Välillä se rauhottu mutta sitte taas yhtäkkiä alko pakittamaan ja ihan tärisi. Kovasti siinä pähkäiltiin, että mistä se sen paniikkikohtauksen oikein saa ja lopussaan hoksattiin että se pelkää näitä kaasuilmapalloja! Tänään marssinki sitte kauppaan ja onneksi näitä palloja oli vielä myynnissä. Meinasi kyllä kassalla hiukan naurattaa, ei tainnut kassatäti aavistaa, että punainen muumipallo on menossa koiralle...Siedätys siis aloitettiin, toivotaan että tuloksia saadaan aikaan. Välillä tuo mopin herkkyys on kyllä aika haastavaa, mutta toisaalta, kun niitä editymisiä tulee niin kyllä ne vaan tuntuu sitte tuplaten hienolle. Pitäis aina muistaa silloin tällöin, että mistä on lähetty liikenteeseen ja missä mennään nyt. Esim. agilityn alkutaival oli sitä, että Moppi vaan makasi putkessa eikä sitä saanu sieltä ulos millään. Ja A-esteen harjalla olen maannut monet tovit herkut kourassa, että koiruus olis uskaltanut ees astua sille...Ja nyt kuiteski on jo päästy kisaamaan!
Huomenissa "poijat" saa taas reeneistä vapaa päivän, aamulla vain metsälenkkeillään ja illalla saavat venyttää iskän hermoja kun minä olen iltavuorossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti