Kylläpä tulikin sitten taas selväksi, miten tärkeää se ohjattu reenaus on, Mopillakin näytti olevan into ihan hukassa kun minä en osannu ohjata! Mutta jospa se siitä lähtis taas sujumaan, reenausta reenausta...
Mantan kanssa otettiin putkea ja kontaktia, mehän ei oo pahemmin kotioloissa sen kans aksailtukkaan kun en oo oikeen tienny, miten tuommosen pikkusen kans lähetään etenemään. Nyt on tosi kiva kun tietää mitä voidaan turvallisesti reenailla täällä kotona. Hienosti Mantuli meni, tästä se agiura alkaa!!! (pakko tehä sivuhuomautus, tänä aikana kun olen nämä muutamat rivit kirjottanu, Manta on silpunnut kukan, levittänyt vessapaperirullan, syönyt kaukosäädintä ja tekaissut vielä tortut lattialle. Ehtiväinen eläin! Turha kai sanoakkaan, että isoveli nukkuu päivän touhuiluista väsyneenä minun tyynyllä...)
Tänään meillä oli sitten neuvolapäivä, Manta sai tehosteen ja Moppi rabieksen. Parin viikon päästä haetaan Mantulle se rabies-piikki ja toivottavasti saadaan sitten elää vuosi ilman eläinlääkäriä. Kumpikaan koiruuksista ei edes huomannu piikkiä, tosin Moppi pelkäsi ihan kuollakseen. Ihmekkös tuo kun viimeksi siinä firmassa vieraillessamme vietiin pallit! Kunnon vaa`allekkin päästiin, Manta painaa nyt 11 kg ja korkeutta on kotimittauksella vajaat 40 cm.
Illalla kävästiin myöhästyneellä äitienpäivävierailulla mummolassa. Kovasti Mantaa olisi kiinnostanut Malla-kissa, mutta Malla oli sitä mieltä, että lähempää tuttavuutta ei tarvi tehdä. Istui mokoma aidan päällä ja sihisi ja sekös mantaa ärsytti! Äidin Mörri-koiruus on sen verran oman arvon tunteva vanha piika, ettei se edes kunnolla alennu katsomaan muita koiria. Ja kyllähän sitä saa jo ollakkin vähän ylempänä muita, kun ikää on huimat 17 v!!! Sen verran hyvin vanhus vielä jaksaa, että tälläkin reissulla minun piti leikata Mörrin kynnet, äidin se ei anna sitä tehdä...Luonnetta löytyy vielä vanhemmallakin iällä!
Samalla reissulla käytiin tokoilemassa/näyttelyreenailemassa ja Moppi toimi tosi hienosti. Intoa riitti ja paikalla olo sujui hienosti, vaikka muut koirat touhuilivat ympärillä omia juttujaan. Paljon tarvitaan kuitenkin vielä reeniä, että se kokeessa vaadittava paikallaolo on kunnossa, mutta hyvältä ainakin nyt näyttää!
Mantalle kaikki reeneissä olleet koirat olivat ihan vieraita mutta se ei pahemmin haitannut. Tokihan sitä piti välillä vähän yrittää että eikö tässä vaikka leikitäis, mutta mamman lihapullat veivät voiton. Saa nähdä onnistutaanko me ikinä kävelemään niinkuin näyttelyissä vaadittaisiin, Manta kun vaan ottaa koko ajan kontaktia...Kaikki vinkit ovat tervetulleita!!! Yksi Mantulle ihan vieras ihminen leikki tuomaria, katsoi hampaat, hipelöi ja kopeloi eikä koiruus ollut moksiskaan, tämän asian suhteen ei siis varmaan tule ongelmia.
Moppi on sitten keksinyt ihan uuden jemmapiilon kaikille herkuilleen. Minun tyynyn alta on löytynyt mm. naudan mahaa ja sonnin suti. Aika ällöä, varsinki ku ne on huomattu vasta aamulla. Nytkin moppi makaa siellä tyynyllä sen näköisenä, että joku ällötys siellä taas on, oliskohan se vaikka puoliksi syöty ja limottu naudan sääriluu. No, sen ällömpää kuin se sonnin suti ei siellä voi olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti