Näin tosiaankin kävi, meidän olisi pitänyt olla Mopin kans tänään Kajaanissa aksailemassa mutta jouduin perumaan osallistumisen. Viime sunnuntain reeneissä Mopille näytti hyppääminen olevan tosi vastenmielistä. Kun sitä siinä sitten tarkkailtiin niin huomattiin että se ei edes ravaa kunnolla, välillä jopa teki täysjumit ja kieltäyty ihan kokonaan kävelemästä. Kotona huomasin arkuutta lihaksissa, etenki oik. puolella ja sain ajan koirahierojalle/fysioterapeutille perjantaiksi. Viikon aikana hieroskelin Moppia entiseen malliin ja rajoitin liikuntaa ja leikkiä Mantan kans ja se auttoikin jonkun verran. Eilen hurautimme sitten Kajaaniin ammattilaisen hoiviin ja enpä olisi uskonutkaan että koiruus on noin kipeä. Oik. puolta ei voitu hieroa ollenkaan, rintalihas, lavan seutu ja reisilihas olivat niin jumissa että niitä käsiteltiin vaan sellasella sikahienolla laitteella, jonka teho sai minut lähes pyörryksiin, tulokset tuntui heti! Puolentoista viikon päästä mennään uudelleen hoidettavaksi, siihen asti leikit Mantun kans on kiellettyjä ja lenkit hoidellaan erikseen. Ja tietysti kotihieroskelua jatketaan.
Täytyy kyllä ihan pikkuisen tuota koiruutta kehaista, oli se vaan niin uskomattoman hienosti koko hoidon ajan vaikka kipeetä välillä tekikin. Yksi syy siihen on varmaan se, että se on jo niin tottunu hierontaan ja toinen, ei yhtään vähäisempi syy on hierojan ammattitaito. Vaikka kyseessä oli Mopille ihan vieras ihminen, se ei arkaillut yhtään (siis Moppi-arkajalka ei arkaillut...)! Ei voi muuta kuin ihailla joidenkin ihmisten taitoa käsitellä eläimiä! Kunhan Napetti tuosta kuntoutuu, niin hieronta kyseisen ihmisen toimesta kuuluu meidän elämään ihan säännöllisesti, myös Mantan kohdalla.
Ja se mahdollinen syy siihen, miksi Moppi on jumissa...Miettikääpä ite seuraavaa tilannetta: Kökötät kaikessa rauhassa kakalla metsäpolun varressa, keskittyen hommaan ihan täysillä... Ja yhtäkkiä punavalkoinen nato-ohjus törmää sinuun tuhatta ja sataa niin, että ootte molemmat ihan mukkelis makkelis siellä pöpelikössä. Kai siinä lihakset jumittuis karskimmallaki kaverilla, saati sitte meijän puudelilla!!!
Mopin kans meillä on sitten reenaukset tauolla kaikin puolin, tokoakaan en nyt ota, koska ottaahan sekin lihasten päälle. Harmittaa Mopinkin takia tämä toipilaana olo, se kun on niin tottunu tekemään ja touhuamaan. Ajattelinki nyt alottaa tunnistusnouto-reenit että on jotain tekemistä koiruudella.Siihen ei onneksi lihasvoimia tarvita!
Viime lauantaina suunnattiin koirien kans tallille juhlimaan Rusalka-hepan 20v ja Bono-ponin 25v synttäreitä. Samalla reissulla nähtiin paitsi hevosia niin myös paljon koiria ja kamalia lampaita, jotka eivät ollenkaan suostuneet leikkimään pienen bc:n kans vaan tuijottivat pahasti ja polkivat jalkaa. Kamaloita elukoita pienen paimenkoiran mielestä! Ehkä parempi niin, paimennustouhut jätetään suosiolla muille...
Sunnuntain aksuissa Kajaanissa otettiin Mantun kans melkeen jo pientä rataa, eli ensin oli "hyppy", sitten putki kunnon mutkalla ja sitte taas "hyppy" ("hypyt" oli siis siivekkeiden välistä juoksemista, ei tosiaankaan hyppimistä vielä tässä vaiheessa!). Mielettömän hyvin Mantu meni, tosi kivaa kun sille voi käyttää myös lelupalkkaa. (Tosin koiran ohjaaja vois hiukan reenata heittotarkkuutta, että se lelu lentäisi siitä siivekkeiden välistä...) Moppihan toimii vaan nameilla, lelulla saa niin mukavasti vauhtia ja irtoamista touhuun mukaan. On me kyllä Mantun kans reenattuki sitä leikkimistä, en ennen tajunnukkaan sitä että sekin asia voi olla opettelussa. Mopin kans kun on ollu se ongelma, että kotona se kyllä leikkii mutta reenikentällä ei. Tähänki asiaan on onneksi tullu edistystä, tein jopa yhessä vaiheessa sitä että "ärsytin" sitä kotona lelulla, lelu taskuun ja viivana kentälle leikkimään kyseisellä lelulla. Konstit on monet kun reenaillaan "einiinpalvelushalukkaan" koiran kans...
Viikko onki sitte menny ilman isompia reenejä, mitä nyt kotipihalla on otettu. Tänään, kun olin ensin 4h siivonnut pissatassun jälkiä, puoliksi syötyjä puruluita, pahvin palasia, vessapaperin suikaleita jne jne lattioilta, suunnattiin kuonot kohti reenikenttää ja vähän tokoiltiin porukalla. Mantu toimi jälleen kerran hyvin, kokeiltiin lopuksi näyttelyseisomistaki ja sekin alkaa jo sujua. Yhden kerran se kirmasi toisen koiran luo, mutta tuli kutsusta takaisin, eli kyllä se taidan minä (= ite tehdyt lihapullat) olla se kiinnostavampi juttu tuolla reenikentällä.
Huomenna suunnataanki sitten, jälleen kerran, kohti Kajaania. Saa nähdä miten Moppi suhtautuu asiaan kun ei mukaan pääsekkään, mutta ei kai se auta kun kovettaa ittesä ja jättää toipilas kotiin. Tiiän kyllä, että tekee ihan hyvää reenimotivaatiolle nämä tauot, mutta minkäs teet kun oot niin herkkis, se "hyljätyn, ilman ruokaa ja juomaa ja rakkautta vaille jääneen koiran" ilme on vaan niin surkea...
Ja ai niin, meinasi unohtua se viikon kaikkein ällöttävin juttu...Tässä eräänä iltana tuolla pururadalla lenkkeillessämme huomasin, että Mandariini syö jotain erityisherkkua korvat rypyssä, eli korvien asento kertoi sen, että se ei ole ihmisten mielestä herkkua... Ja kun sitten kaivelin sen herkun pois, huomasin että se oli...hmmmm, no siis semmonen ehkäisyväline. Se mädäntyny hiiren raatoki oli mukavampi juttu, tämä oli jo ällötävyydessään niin oksettava etten edes oo ihan varma, mihin löydöksen hädissäni laitoin. Tiiä vaikka se löytyis joku päivä taskusta...ÄLLÖTYSTEN ÄLLÖTYS!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti