Ukkosta, aksailua ja hierontaa

Eilen Manta koki elämänsä ensimmäisen kunnon ukonilman ja eipä tyttö ollut moksiskaan siitä järkyttävästä jyrinästä. Moppikaan ei normaalisti välitä ukkosesta, mutta nyt jyrinä oli sitä luokkaa että sekin jo vähän kuuhisteli. Manta vaan leikki ja riehui Tiltan kans, tuskin edes huomasi jyrinää. Ja se ilma oli tosiaanki ihan kamala, oikeen kunnon ukkosmyrsky!

Sunnuntaina käytiin agireeneissä Mantun kans ja minun on ehkä ihan pakko alkaa kuntoilemaan tai jotain...Jos tuo into ja vauhti säilyy, oon vielä lirissä tuon koiruuden kans. Juostiin siivekkeiden välistä ja harjoteltiin irtoamista ja mulla tärisi jalat kun lähettiin ajelemaan kotiin, sen verran täysiä sai juosta...Mentiin myös putkea ja pöytääkin harjoteltiin niin että nostin Mantun siihen mini-korkeuden pöydälle ja käskin oottaa. Aika jännää, että vaikka vauhtia oli muuten ihan sata lasissa, niin siihen pöydälle Manta heittäyty lopussaan makaamaan kun kyllästy oottelemaan. Ja vaikka kävelin kauemmas niin siinä se pysyi. Hieno agikoiran alku!
Samalla reissulla ostin molemmille koirille reenipatukat, Mantu sai valita omansa ihan ite ja se päätyi sellaseen ihanaan karvapatukkaan, joka täytyy nyt pitää piilossa eteisen kaapissa, sen verran mieluisa se on. Mopille ostin sellasen mihin saa namit jemmattua sisälle, jos se vaikka innostas leikkimään sillä enemmän.

Moppi näyttää kuntoutuvan hienosti, nautiskelee silmät ummessa hieronnasta vaikka kyllä siitä näkee, että toimettomuus vähä ahistaa. Tänään otin sen mukaan metsälenkille Mantan, Divan ja Tiltan kans, pidin vaan huolen ettei se pääse hirveesti riekkumaan muiden kans. Tuntui jo sille, että pakko sen on päästä vähän tuulettumaan, pimahtaa muuten. Tunnistusnoutoa on reenattu naksuttimen kans ja jännä huomata, miten tuo aivotyöskentely rauhottaa koiraa. Yhtenä iltana Moppis ei millään rauhottunu hierontaan, joten otin pienet tunnarireenit ja sen jälkeen koiruus ois maannu hierottavana vaikka 3 tuntia! Tuskin maltan oottaa ens keskiviikkoa, että saan kuulla ammattilaisen arvion toipumisesta, on se tuo eläimen sairastaminen vaan niin älyttömän stressaavaa itelle. Huomaan sen niin selvästi siitä, että minun iho on menny tosi huonoon kuntoon viimesen parin viikon aikana. Mullahan on sellanen ihana krooninen ihosairaus, ihotautilääkärin mukaan stressi on suurimpia syitä sen pahenemiselle ja sen kyllä huomaa! Tauti diagnosoitiin toissa talvena, siihen asti oli kamala pelko päällä että jos se onki koira-allergiaa...Moppiaisestahan en olis ikinä luopunut, vaikka olis ollu mikä tilanne, mutta jos kyseessä olis ollu allergia niin ehkä toisen koiran hankinta olis jäänyt...Mutta onneksi se onki ihan muista syistä johtuva sairaus jonka kans on vaan opeteltava elämään! Ja mikäs sen parempi keino poistaa töistä aiheutuvaa stressiä kuin touhuilla noiden koiruuksien kans!

Eilen käytiin tokoilemassa Mantun kans ja nyt aloitettiin seuraamisreeni niin että namikäsi on hiukan enemmän sivulla, Manta kun on alkanut vähän painamaan. Onneksi on noita reenikavereita jotka hoksaa tällaset asiat, yksin kun niitä ei välttämättä älyäisi!  Oon varmaan sanonukki sen jo monesti, mutta aina se vaan tuo Mantan into touhuta toko-juttuja mamman kans ihmetyttää, toivottavasti into säilyy! Eteen tulossa meillä nyt on vähä se ongelma että Manta istuu vasemmalle vinoon, oon aatellu että tulevaisuudessa haluan, että Manta tuo kapulan mulle siihen, siitä sitte perusasentoon. Sitä nyt reenaillaan, eiköhän se pylly siitä suoristu.

Maanantaina käytiin ottamassa rabies-rokotus ja oon kyllä aika tyytyväinen, että otin se eri aikaan muiden rokotusten kans. Manta oli illan niin väsynyt, etten halua ajatellakkaan minkä tujauksen molemmat rokotteet olisivat yhdessä saaneet aikaan! Painoa oli neidillä 12.8 kg eli tasan tuplaten enemmän kuin isolla veljellä. Mantan mielestä eläinlääkärin kans ois voinu tehä lähempääki tuttavuutta, eipä se paljo piikkiä huomannu!

Tänään meiän pihalle ilmesty Mantan mielestä aika outo kapistus, vähän ensin pelotti ja sitte sitä piti jo yrittää saada leikkimään, mutta saahan sitä yrittää, ei se tuo robottiruohonleikkuri paljoa välittäny Makaroonin tanssahtelusta. Etukäteen me vähä aateltiin että alkaakohan Manta paimentamaan sitä, mutta  ainakaan näin ekana päivänä mitään semmosia vinkeitä ei ollu.

                                                 Meijän sammakko

                          Meillä ei tarvi käyttää esipesuohjelmaa...

                           Vartiointipalvelu M&M, valmius ympäri vuorokauden

                             Mantan uusi leikkikaveri

                              Saunaherkkuja ootellessa


Huomisen aamuvuoron jälkeen alkaakin sitte pidennetty viikonloppuvapaa, tarkotus olis ehtiä tekemään jälkireeniäkin. Aksailua on ainakin luvassa, ihan kotikentällä tällä kertaa, Kajaaniin päästään vasta seuraavana viikonloppuna. Toivottavasti Moppikin on jo silloin sen verran terve että pääsee mukaan, ainakin tokoilemaan jos ei vielä agia voitaisikaan ottaa.