perjantai 8. heinäkuuta 2011

Vesileikkejä ja reenailua

                                         Lenkillä reenien jälkeen


                     Manta ei voi käsittää miten jotkut voivat ottaa noin rennosti...








Meneehän se kesä näinkin, sairaslomalla ollessa... Maanantaina oli pakko lähteä  lääkäriin kun ihottuma paheni ja käsiin nousi märkärakkuloita, kuumettaki meinas pukata. Taisi helteet aiheuttaa sen että ihottuma sitte lopussaan tulehtu. Pari viikkoa lääkäri kirjotti pakkolomaa, sitte viikko töitä ja kesälomalle...

Moppiskoppiaisen kans käytiin taas siellä  hierojalla/fytessä ja aika hyvältä alkaa näyttää. Aksailua en vielä uskalla alottaa, nyt jumpataan ekana tuo lihaksisto tasapainoon ja sitte vasta alotetaan reenit. Kun sen joku viisaampi näytti, niin oon kyllä aika järkyttyny siitä miten tuo koiruus on niin "kieroon kehittyny". Ja jos tästä jotain hyötyä on ollu, niin ainaki se että oon kyllä saanu ihan mielettömästi uutta tietoa koiran lihashuollosta!
Keskiviikkona otettiin tokoreenit kokeen omaisesti niin että Kaija käskytti meitä ja kylläpä meillä oli hieno luoksetulo! Vaihdoin pysähtymiskäskyn käsimerkkiin ja se näyttää toimivan! Seuraaminen oli aikamoista hiimailua, siihen tarvii saada intoa lisää jos kokeeseen meinataan lähteä. Ja kolmen viikon päästä meillä pitäis olla tottelevaisuusnäytöksessä näyttämässä, että puudeleillakin voi harrastaa...

Mantamainioisen kans ollaan edistytty  sen verran, että suurin osa luoksetuloista osuu suoraan, välillä vielä pylly heittää vähän vasempaan. Ei kuitenkaan ollenkaan niin paljo ku ennen. Tekemisen meininki on entisellään, intoa on ihan vaikka muille jakaa...Paikalla olo sujuu aika mallikkaasti JOS lähellä ei oo mitään tosi jännää, esim. muurahaisia, ampiaisia, lintuja jne... Mutta lapsihan se vielä on ja saa ollakki!
Agilityssä mennään ilman korvia ja "reenit" tahtoo mennä ihan nauruksi mutta menköön, pääasia on että se on hauskaa! Joutaa niitä juttuja viilailemaan sitte vanhemmallaki iällä! Aika hienosti sujui kuitenki paikalla olo viime sunnuntaina siivekkeen takana, eli pientä rauhottumista on ehkä tapahtunu.
Parin viikon päästä me alotetaanki sitte ihan "virallinen" tokokurssi, oikeen kilpailuihin tähtäävä sellainen...

Eilen aamulla olin taas kyllä ihan sanaton tuon Mandoliinon kans. Avasin jugurttipurkin ja jätin sen tietokonepöydälle siksi aikaa kun käväsin toisessa huoneessa. Kun palasin takasin, Manta istui tuolilla niinkuin ihmiset konsanaan ja söi onnellisena sitä minun jugurttia. Pysähyin ovelle ja sanoin että "MITÄ  sinä Manta teet????" Koiruus kääntyi katsomaan minua ja ilmeestä pystyi lukemaan vastauksen: "Voi luoja tuota ihmisten tyhmyyttä,siis minä syön jugurttia." Ja sitte se käänty ja jatko syömistä. Oma moka, mitäs jätän herkut tarjolle.

Jos meidän naapurit eivät ihan vielä ole vakuuttuneet siitä, että meidän perhe ei käy täysillä niin nyt viimeistään ovat...( Eivät ne soittaneet valkotakkisia apuun viime kesänäkään, kun päätimme kerran saunan jälkeen reenata hakua. Isäntä painoi juoksun kanssa karkuun tuolla takametässä pyjama päällä,puolimetrinen kumikalkkuna kainalossa ja minä koiran kans perässä hokien hae, hae...) Niin, ostin viikolla koirille uima-altaan! Manta oli hommasta ihan innoissaan, vaikka siinä ei vielä vettä ookkaan ku ihan vähän. Mopin kans on tarkotus alottaa vesijumppailu kunhan se tottuu siihen, manta pulikoi siinä ihan omaksi ilokseen... Viilentäähän se mukavasti näillä helteillä, eikä ihokaan ole reagoinut vedessä länträämiseen mitenkään, joten nyt nautitaan  vesileikeistä ihan omalla kotipihalla!

Punnitsin ja mittasin Mantulin tänään, vaaka näyttää 15kg ja korkeutta on n. 45-46cm. Hammaskalusto näyttää minun mielestä hienolta ja korvien asentokin näyttää asettuneen siihen "bc-tyyliin" , ajokoira-pystykorva-lepakkohetkiäkin tosin on aina välillä, riippuen virkeystasosta... Kovasti odotan ensi lauantaita, silloin suunnataan ouluun kannustamaan Tiltaa missikisoihin ja toivottavasti tavataan myös Weekasilaisia. Saa nähdä miltä Manta kasvattajan silmään näyttää, minusta kun se vaan on niin kaunis ja reipas ja rohkea ja viisas, just niinkuin isoveljensä...

2 kommenttia:

  1. Ihana MANTA! Jatka vain samaan malliin ;) t. Peppi-sisko

    Olisi ollut mahtavaa päästä näkemään teidät Oulun näytelmissä, mutta meitä kutsuu pohjoinen ja sedän 50-vuotispäivät :( harmittaa ihan vietävästi!

    VastaaPoista
  2. Voi itku, olis ollu kyllä ihan huippua tavata Oulussa ja nähä Peppi... Mutta tuleehan näitä näyttelyitä ym, eiköhän sitä joskus samoihin "pippaloihin" satuta!

    VastaaPoista