Kun tänä aamuna heräsin, meidän veskin peiliin oli muuttanu monsteri. Naama oli tuli punanen, silmä muurautunu lähes umpeen ja huulet oli sellaset että olis Tuksu Tukiainenki ollu kateellinen. Joku allerginen reaktio se varmaan oli mutta mitäs pienistä, enää tasan kuukausi töitä ja sitten alkaa loma!!! Tavoitteena olis että sitte päästäisiin Mopin kans kokeilemaan sitä avointa luokkaa, joskin tänä päivänä luokse tulo oli sellanen ettei ikinä, Moppi ei pysähtyny ollenkaan vaan juoksi suoraan minun luo. Tätä ei oo tapahtunu ikinä, aina se on käskystä pysähtyny vaikkakin pientä hiippailua käskyn jälkeen on ollu. Keskiviikon tokoreeneissä kaikki meni niin nappiin että se idioottimainen hymy tais olla naamalla vielä seuraavana aamunaki...Paikallaoloa me ei vielä olla kokeen omaisesti reenattu, käyn palkkaamassa aina välillä, mutta keskiviikkona vieressä oli kuitenki vieraampi koira ja hyvin pysy! Nyt toipilas aikana me on reenailtu tosi vähän, oikeestaan ei ollenkaan ja ehkä siksi koiruus toimi niin hyvin! Moppi kuvattiin toissa viikolla eikä sieltä löytyny mitään sellasta, minkä syyksi kipuilun olis voinu laittaa, joten lihasperäistä se tod. näk. on. Tänään kokeilin yhen kerren hyppyä, eikä siinä näyttäny olevan mitään ongelmaa joten ehkä tästä kuntoudutaan! Maanantaina mennään taas Kajaaniin ja sen jälkeen katotaan, miten jatketaan.
Mantan kans oon ottanu nyt seuraamisessa käskyn mukaan ja ollaan reenailtu myös käännöksiä. Hienosti se pysyy kontaktissa. Me edetään jonkun mielestä ehkä liianki hitaasti näissä tokohommissa, mutta koska perusasento ja seuraaminen on niin tärkeitä juttuja tulevaa mahdollista kisauraa ajatellen, niin oon aatellu tehä niitten kans pohjatyön ihan perusteellisesti.
Yläkulmureiden suhteen mulla meinas jo välillä pukata vähän huolen poikasta, kun uudet kasvoi kovaa vauhtia ja vanhat ei ees liikkuneet. Puhuin tästä jo meidän eläinlääkärillekkin ja se oli sitä mieltä että vielä ei oo syytä paniikkiin ja niinhän siinä käviki että viime viikonloppuna ne lähti. Reenattiin sitte agilityä ihan verissä päin, siellä se toinen ongelma irtosi (toinen lähti ed. iltana luuta syödessä) ja meiän lampaankarvapatukka oli reenien jälkeen aika ällöttävä näky... Turha kai mainitakkaan että vauhtia oli taas enemmän kuin tarpeeksi, intoa oli niin paljo että paikalla olo ei onnistunu ollenkaan. Liikautin vahingossa yhtä sormea, niin Manta tulkitsi senkin lähtökäskyksi!
Meillä oli tälläkertaa ihan eri kouluttajat, kun Salme ja Mikko olivat sm-karkeloissa ja sain sitte lainata toisen ohjaajan Tarmo-käppänää, että pääsin menemään piiiiitkästä aikaa kunnolla rataa. Ja olipa se kyllä niiiiin ihanaa, en muistanukkaan miten se voi olla noin hauskaa! Varsinkin kun Tarmo-ihanuus toimi niin hienosti, vaikken oo ikinä aiemmin sen kans mennykkään. Oliskohan osasyynä olleet ite tehdyt lihapullat...?
Eilen vietettiin Juhannusta mökkeilyn merkeissä ja koiruuksilla oli kyllä kivaa. Mökin omistajalla on tipsu-pojat Eino ja Tauno ja sitä rallia riitti koko illan. Manta kokeili uimahyppyjakin kun se hyppäsi laiturilta järveen ja kun siihen laituriin tuli mökkinaapuri veneellä, niin Manta hyppäsi samon tein veneeseen. Ja Moppi tietysti perässä. On se vaan jännä, miten Moppi on rohkaistunu tuon hulivilihuimapään myötä, ennen se olisi seissyt rannalla 20 m:n päässä ja haukkunu peloissaan, kun sellanen omituisuus tulee rantaan. Illan aikana Moppi aiheutti kyllä pienoisen säikähyksen, kun se vetäisi jotain henkeensä. Se kakisteli ja näytti ettei se saa vedetyksi henkeä ja tietysti heti luultiin että sillä on kurkussa jotain. Ei siellä kuitenkaan mitään tuntunut ja kakominen vaan paheni, kunnes lopussaan "iskä" otti koiran kuonon suuhun ja imaisi kunnolla. Jotain sieltä suuhun tuli ja kakominen loppui siihen. Tarkempaa analyysiä ongelman aiheuttajasta ei ehitty tekemään, sen verran vauhdilla se metikköön sylkäistiin... Ja minä blondina vielä kysyin että nielasitko sinä sen...Nam!!
Huomenna mennäänki siten taas Kajaaniin aksailemaan Mantan kans, toivottavasti nyt pysytään paikoillaan esteen takana kun sitä on täällä kotonaki reenailtu. Ja maanantaina sitte taas Kajaaniin Mopin kans, miten se sanan lasku menikään, jotenki että vierivä koiran omistaja ei sammaloidu... Niin ja eikös se oo niin, että kun laittaa niitä kukkia juhannuksena tyynyn alle, niin näkee sen tulevan puolison? Entäpä jos nukkuu juhannusyönä sonninsuti tyynyn alla, mitä ne unet sillon kertoo???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti