Samaisena aamuna käytiin katsomassa myös Mantan isointa veljeä Reimaa. En ole tainnut vielä mainitakkaan, että meillähän on myös hevonen. Tämän minun ihosairauden vuoksi sen hoitaminen kävi kuitenkin ihan mahdottomaksi, joten Reima-ruuna on asustellut nyt n. vuoden päivät Elinan hoivissa, ts. se on siellä vuokralla ylläpitokuluja vastaan. Aika kova paikkahan se oli sinne antaa, mutta kun en ite voinu edes liikuttaa sitä niin pakkohan se oli. Reimalla on ihan mielettömän ihanat oltavat sh-ruuna Turokkaan ja valtaisan lehmälauman kanssa, pitää olla onnellinen siitä! Reimuli on 20v. amerikkalainen lv, entinen ravuri ja maailman kiltein ja kultaisin hevonen. Ite en paljoa ratsastuksesta älyä, olen aina harrastanut vain ravihevosia ja Reimankin kanssa ratsastelut olivat lähinnä maastossa köpöttelyä, mutta nykyään Elinan kanssa Reima on alkanut perehtyä lännenratsastukseen. Se kiinnostais itteäkin, eletään toivossa, että terveys sen joskus vielä sallii... No, joka tapauksessa, Mantuliini pääsi tutustumaan tällä reissulla myös lehmiin ja ne oli kyllä aika kamalia, tuijottivat ja äänsivät oudosti. Lehmän kakkaa ei reissussa päästy maistelemaan, hevosen kakkaa ahmittiin senkin edestä.
Porojakin on tällä viikolla nähty metsälenkillä, olivat onneksi niin kaukana että Manta ei hoksannut lähteä perään, tuijotti vain.Yhtenä päivänä nähtiin hihnalenkillä ollessa (niin siis niitä porojahan pyörii meillä ihan täällä kylän keskustassa...) poro ihan muutaman metrin päästä, sille Manta olis mieluusti antanu kyytiä!
Ens viikonloppuna meillä olis sitten se Viepperhauta-tapahtuma ja tämän päivän toko-näytösreenien perusteella tulossa on katastrofi...Moppi ei halunnu tehä yhtään mitään, eikä hommaa helpota yhtään se, että näytös on nurmikolla. Moppi ei tykkää semmosesta alustasta yhtään ja tänään taisi olla muutenki huono päivä. Kauhulla odotetaan lauantaita tuleeko yleisöllä olemaan yhtä hauskaa kuin viime kesänä oman kylän möllitokokisoissa...( Liikkuri ei voinu puhua kun sitä nauratti niin paljo, tuomarin piti kääntyä samasta syystä selin ja yleisö suurin piirtein hirnui. Moppi kun päätti näyttää että tokoilu voi olla myös hauskaa, se päätti tokoilun sijasta olla mamman kans ota kiinni jos saat-peliä...) No, pääasia että yritetään, saapahan ainaki yleisö viihdykettä!
Mantan kans meillä on sunnuntaina vuorossa ekat epäviralliset misseilyt, nekin jännittää aika tavalla mutta ihana päästä harjottelemaan näyttelyjuttuja kotikylällä ennenkuin sinne Pelloon suunnataan. Huomenna olis tarkotus alkaa kyselemään, että löytyiskö meille passelia mökkiä silloin näyttelyviikonloppuna, netistä löysin jo pari hyvää vaihtoehtoa. Päiväseltään sinne asti ei oikeen kehtais lähteä. Niin kovasti kyllä odotan sitä viikonloppua ja mahdollista sisarusten tapaamista!!
Mulla on tässä meneillään eka kesälomaviikko ja kolme on vielä tämän jälkeen edessä. Ens viikonlopun tapahtuma on aiheuttanu sen verran stressiä, että ihan täysin ei oo vielä lomatunnelmaan päässy, mutta ens sunnuntai-iltana aloitan rentoutumisen ihan kunnolla. En suo ajatustakaan millekkään pakolliselle toiminnalle ja laitan telkkarin kiinni jos siellä sanotaan puoltakaan sanaa lasten huostaanotoista tai nuorison pahoinvoinnista!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti