Toko-cottoni ja missi-bc

No nyt se kesän odotetuin ja stressaavin viikonloppu on takana! Kyllä me tytöt saadaan olla ylpeitä itestämme, meidän osalta kaikki sujui hienosti ja toivottavasti yleisökin tykkäsi. Ainoa katastrofi oli äänentoistolaitteiden simahtaminen/sähkökatkos, mutta sillehän me ei voitu mitään.

Elikkäs lauantaina Viepperhauta-tapahtumassa meidän sakki oli järjestämässä noutajien vesipelastusnäytöstä ja suojelunäytöstä. Meidän ei tarvinnut näistä pahemmin stressata, kyseisten lajien harrastajat hoitivat homman hienosti ja meillä tarvitsi vaan ihailla hienoa työskentelyä koirien kanssa.
Lauantaina meillä oli sitten se tokonäytös, joka alkuhankaluuksien jälkeen meni ihan nappiin. Marssittiin jonossa kehään ja jäätiin aloitusasentoon koirat sivuilla ja sitten ootettiin ja ootettiin ja ootettiin ja ootettiin...mutta musiikki ei sitte alkanutkaan soimaan, kiitos sähkökatkoksen! Eihän siinä auttanut muu kuin ootella, aurinko porotti ja koiruudet oli jo aika kyllästyneitä. Meillä piti sitte yrittää saada niitä oikeeseen vireeseen temppuja tekemällä, mikä oliki sitten kuulemma ollu yleisön mieleen! Saatiinhan se musiikkikin sitten kuulumaan ja vetästiin näytös läpi oikeen mallikkaasti. Meitähän oli siis 4 koirakkoa, suoritettiin liikkeitä pareina ja koirat meni niiiiin hienosti. Ainoa "moka" tuli, kun Moppi ampaisi kapulan perään ennen kuin ehin käskyä sanoa, mutta jospa yleisö kuvitteli sen olevan tarkoitettukin niin... Kunhan saan jonkun viisaamman avuksi, laitan videon näytille ja kuvia löytyy minun facebook-sivuilta. Niitäkään en onnistunu tänne laittamaan, eihän nyt blondilta voi ihan mahottomia vaatia!

Sunnuntaina meille saapui Oulusta koiratanssin harrastajat esittelemään lajiaan ja sitten alkoi se valtaisan stressin aiheuttanut match show. Jonkun verran sen järjestämisestä oli kokemusta viime vuodelta, mutta tämä eilinen oli  ensimmäinen meidän sakin järjestämä. Yht`äkkiä sillon aamulla iski sellanenkin paniikki päälle, että entä jos sinne ei tuu ketään...Mutta turha oli pelko, koiria oli yhteensä 54 kipaletta ja siihen päälle vielä yksi lelukoira, joka oli rodultaan mikäs muukaan kuin bc, puna-valkoinen sellainen! Kaikki sujui just niinkuin suunniteltiin ja nyt sitten vaan suunnittelemaan uutta rojektia, kyllä talkoilu hyvässä porukassa on vaan niin kivaa!

Mantahan osallistui myös mätsäriin ja oon oikein tyytyväinen meidän ensimmäiseen koitokseen! Olin ottamassa ilmottautumisia vastaan, eli Manta joutui kehään suoraan häkistä. Virtasta meinasi olla pienellä eläimellä vaikka muille jakaa ja piti ihan haukahdella siinä kehässä juostessa. Kaiken kaikkiaan se käyttäytyi kuitenki hienosti, tuomari olisi saanut vääntää sen vaikka solmuun ja rusetille tutkiessaan hampaita ja kopeloidessaan roppaa. Sininen nauha me sitten saatiin, punainen hävittiin aivan mielettömän upealle lk saksanseisojalle, josta leivottiinki sitte päivän päätteeksi bis 1. Sinisten kehässä tultiin toiseksi, voiton vei aussi joka oli sitten se bis 2, eli kovassa seurassa kilpailtiin. Tuota näyttelykäytöstä meidän on kyllä vielä reenailtava, se touhu kun on niin uutta vielä mullekkin. Toivottavasti  päästäisiin mätsäilemään vielä ennen Pellon näyttelyä että saisin itekki vähän kokemusta touhusta. Mutta sinisistä nauhoista huolimatta, Manta oli kyllä se kaikkein kaunein!

Mantamainioinen keräsi muuten niitä sinisiä nauhoja useampia! Me ei annettu ihmisille pelkästään niitä nauhoja vaan me oltiin sidottu ne sellasiin rouhetikkuihin. Ne tikut oli meillä tuolla vaatehuoneessa jemmassa, enkä taida edes viittiä nimiä mainita, kuka ne sieltä löysi... Kuulin perjantaina sieltä huoneesta rymähyksen ja hoksasin heti mitä on ehkäpä tapahtunu. Manta tuli ovella vastaan, molemmista suupielistä törötti tikku joissa oli siniset nauhat ja koiran ilme oli että "äiskä, minä löysin AARTEEN!!!!" Niitä sinisiä piuhoja oli sitte pitkin lattiaa eli ei muuta kuin autoon ja tikkujen ostoon ja nauhojen solmintaan. Ahneella on paskanen loppu, ei tuon Mantankaan mahanahkat terästä oo vaikka niin oon luullu, lauantai-iltana sain pestä peräti neljä mattoa kun jollain oli ollu ruikulitauti. Syynä voi myös kyllä olla se ihana poronkakka-apaja, minkä Manta löysi perjantai-illan metsälenkillä. Tänne-huudot kaikui kuuroille korville kun bc painoi karkuun pitkin kangasta n. kilon klöntti poron kakkaa suussa...NAM!

                                              Mantan ihan eka palkinto



Nyt sitten alkaa se loman vietto, tosin ohjelmaa riittää varmaan joka päivälle niin ettei ehi pitkästyä. Laiko-veljen omistaja kirjoitteli kyllä blogissaan niin viisaita sanoja, että ajattelin yrittää ottaa mallia sieltä ja elää päivän kerrallaan, ilman mitään hirveitä suunnitelmia ja tavoitteita. Nyt nautin vaan kesästä ja noista maailman parhaista koirista, ilman stressiä ja kiirettä!