Huh hellettä!

                                             Käpylehmä...

                                           

                                    Vesipeto

                                  Välillä kuivatellaan rannalla

                                 Tämän pitemmälle puudelit eivät mene!

                                    Kenguruloikka

Manta 20.5 vk, 44 cm ja 13.5kg

                                         Moppi jumppaa



Kylläpä on ollut kivan vilponen päivä! Ei mulla mitään helteitä vastaankaan oo, mutta säälitti nuo koirat kun eihän niiden kans voinu tehä mitään. Sen verran on jo vedet järvissäki lämmenneet että uskaltauduin päästämään nuo uimaan ja sitä riemua on sitte riittänykki...Moppihan on sen verran hienohelma, ettei se voi uida, joskin se tykkää kyllä kahlailla. Mantulle heitin kepin ihan rantaveteen ja ekana näytti ettei se millään voi kahlata hakemaan sitä. Kun se sitte sinne uskaltautu niin voi sitä riemua! Se juoksi ja pomppi ja loikki niin että minäki olin ihan läpi märkä ja Moppi katto minua semmosella ilmeellä että "siis minä en kestä, tuo eläin on HULLU..." Joka päivä on sitte käyty uiskentelemassa, toivottavasti ei tule mitään iho-ongelmia että voidaan jatkaa tätä harrastusta! Mieluista se näyttää Mantulle kyllä olevan, eilen se jopa sukelsi...

Keskiviikkona käytiin Mopin kans taas Kajaanissa hoidettavana ja kyllä niitä kipeitä kohtia vielä on, joskin tilanne on jo paljo parempi. Nyt me saatiin mukaan jumppavälineitä, joilla reenaillaan tuota takaosan hallintaa ja tietysti hierontaa ja venyttelyä jatketaan. Juhannuksen jälkeen mennään seuraavan kerran käymään hoidettavana ja tarkoitus olisi sitä ennen kuvauttaa koko koiruus ihan vaan varmuuden vuoksi. Sen verran pahat jumit siellä lihaksissa on ollu, että on varmaan ihan järkevää tutkia, että onko luusto ja nivelet kunnossa. Paljonhan tässä koiran omistamisessa on hyviä puolia, yksi niistä on se, ettei tilipäivänä tarvi miettiä että mihinhän sen palkan tuhlaisi...

Eilen käytiin koirien kans mummolassa "ukin" kuuskymppisillä ja Moppi ja Manta olivat juhlien viralliset kutsuvieraat! Meillä oli tarkotus jättää koirat kotiin ja oltiin jo menossa juhliin, kun äiti soitti että koirat täytyy sitten ottaa mukaan. Tehtiimpä sitten u-käännös ja palattiin hakemaan "lapsenlapset" mukaan. Vähän hirvitti, että kuinkahan siellä on naisvierailla sukkahousut riekaleina kun nato-ohjus saapuu mutta turha oli pelko. Mantu suhtautui vieraisiin tosi välinpitämättömästi, hyvä ku haistelemassa kävi ja käyttäyty muutenki oikeen hienosti. Kukkapenkit taisi kyllä vähä kärsiä kun vähän piti kaivaa ja niitä kukkia piti tietysti vähä maistellakki mutta sen isompia tuhoja ei tullut. Ja eihän ne oo juhlat eikä mitkään jos ei yhtään tappelua saada aikaseksi, Pekka-kissa kyllästyi kun Manta yritti saada sitä leikkimään ja räppäsi tassulla ja sihisi. Muuta ei sitte tarvittukaan, Pekka sai olla loppuillan rauhassa. Malla-kisua ei nähtykään, sille oli ihmismäärä ollut liikaa ja se oli päättänyt häipyä paikalta.
Mörri-koiraakaan ei mummolassa enää ole, vanhus lähti Siru-äidin luo sinne jonnekkin viime tiistaina. Tottakai olo on aika haikea, mutta myös tosi helpottunu. Onhan sen vointia seurattu jo vuosia, että milloin on aika lähteä tekemään se viimeinen reissu eläinlääkärin luo. Sitä reissua ei sitte tarvinnu tehä, Mörrin sydän pysähtyi kotona äidin syliin. Voisko täältä enää kauniimmin lähteä?

Tänään kävästiin Kajaanissa aksailemassa ja kylläpä taas vauhtia riitti, kartturi ei meinannu perässä pysyä...Reenailtiin takaa leikkausta siivekkeiden välistä ja se onnistu hienosti. Putkeen menoa harjoteltiin eri suunnista ja se vaati vähä enemmän työstämistä, sitä reenaillaan lisää. Manta on vissiin sisäistäny sen "oota" sanan aika hyvin. Otin sen "esteen" taakse sivulle, sanoin oota ja lähin kävelemään eteenpäin. Siinä vaiheessa Manta lysähti maahan, laittoi oikeen pään tassujen väliin ja katto sen näkösenä että " just joo, mee vaan ja hylkää minut tänne, ilman ruokaa ja juomaa ja rakkautta ja kuitenki viivyt 2 viikkoa ja minä ehkä saatan vaikka kuolla tai ehkä sairastua tai ihan mitä vaan..." Se ottaa just sen saman ilmeen ja asennon, jos esim. joskus haluan istua vessassa rauhassa ja laitan oven sen kuonon eestä kiinni.

Meillä on nyt sitte kaikki lelut veressä ja puruluita ym. herkkuja syödään etuhampailla tai sitte niitä imeskellään. Mantu reppanalta irtoilee noita poskihampaita siihen tahtiin että täytyy tuon suun olla jo vähä kipeäkin. Tahtia se ei silti näytä haittaavaan, taisteluleikkejä haluaisi leikkiä entiseen malliin mutta enhän minä raski... Masun aluskin on aika kirjava kun mäkäräiset on syöneet, aloinkin nyt antamaan sillekkin valkosipulia jos se vähän auttaisi. Moppihan syö sitä kasvismössön joukossa päivittäin eikä siinä oo kun muutama purema, en tiiä onko syynä valkosipuli mutta kokeillaan, eihän siitä haittaakaan oo!