Tokoilemassa Torniossa

Vapaapäivä. Puhelin herättää 4.00, aamukahvit, koirien kakatus (myönnetään suosiolla, ite kävin veskissä n.5 keraa ennen lähtöä) ja eiku menoksi. Koepaikalla vierähtää tunti jos toinenkin, kotimatkalla jälleen kerran eksytään ja täysi tankillinen bensaakaan ei riitä vaan matkalla pitää pysähtyä ylimääräisten mutkien vuoksi abc:llä. Ja kun vihdoin ollaan kotona 16.5 tunnin reissun päätteksi 3. tulos taskussa, luulisi että mieliala ei oo kovin korkeella mutta kyllä se vaan on! Moppilainen teki parhaansa, molemmille jäi hyvä mieli ja kentaltä lähettiin  häntä heiluen, eikös se sillon menny hyvin?

Tässäpä meiän koe tarkemmin:
Paikallaolo 0    -myönnetään että hitusen harmitti...Mopin mielestä kentällä oli ihanoita hajuja, joten niitä oli   ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin

Seuraaminen 8  -hajut kiinnosti sen verran että kontakti oli välistä hakusessa, loppua kohti parani

Maahanmeno 8.5  -muuten hyvä, mutta seuraaminen ennen maahanmenoa hakusessa

Luoksetulo 7  -pysähty liian hitaasti, ite olin tyytyväinen

Seisominen 9  -en muista mistä tuli pisteen menetys...

Nouto 9  -hienosti meni, perusasento lopussa vino

Kaukot 7  -tämä harmittaa vielä pitkään...persus pysy paikallaan, ei ennakoinut eikä vinkunut, täydellistä siis... Mutta kun homma oli jo melkeen ohi ja Moppi vikan liikkeen jälkeen maassa liikkuri kääntyi,
Nuppe säikähti  ja  pomppasi seisomaan... Siitäpä napsahti sitte 3 pistettä pois!

Este 5  -hyppäsi hienosti mutta jäi seisomaan ja haistelemaan estettä. Ja kun tämä menee niin hyvin kotona!!!!!

Kok.vaikutus 8  -hyvää yhteistyötä ja hienoa että kokeissa nähdään epätavallisiakin rotuja, tuumasi tuomari!

Tässäpä tämä, eiku kuonot kohti seuraavaa koitosta. Mukavaa oli käydä ekaa kertaa Torniossa tokoilemassa, hyvä halli, mukavia ihmisiä, lepposa tunnelma ja ennenkaikkea iloisia koirakoita. Ykköstuloksiahan tuli yhteensä kolme koko päivän aikana, joten mehtään meni monellakin suoritus, mutta oli niin ihana katella, kun se ei suurinta osaa ihmisistä (ja koirista) haitannut, niillä näytti olevan ihan sikakivaa siellä kentällä vaikka liikkeet ei menneetkään niinku ohjekirjassa sanotaan!

Mutta tuosta meiän kokeesta vielä. Minähän pelkäsin ihan hulluna sitä vinkumista ja ennakointia. Kummastakaan ei ollut tietoakaan, siksipä tässä onkin niin hyvä mieli! Paikallaolo meillä olis saatava jollain opilla kuntoon, lähinnä se kai tarkottaa sitä että reenejä erilaisissa häiriössä. Siitä kuitenkin napsahtaa niin iso miinus loppupisteisiin jos se ei suju. Mutta eipä oteta siitäkään ressiä, reenaillaan ja katotaan...  Seuraamisessa kontaktia pitäis parantaa ja siihenhän minä ite oon suurin syy, mitäs en osaa tehä itteäni  kiinnostavammaksi kuin kentän hajut. Tosin pakko myöntää että ei Moppi normisti ihan niin kiinnostunu hajuista oo, joku aivan vastustamaton tuoksu siellä tänään oli. Ja enpä voi kehuskella mitenkään sillä, että koiran kans oli kivaa ja ihanaa ja niin helppoa touhuta, kyllä siinä liikkeiden välillä piti yrittää kaikkesa, että saisi HILLITYSTI todistettua koiralle, että kantsii totella, autolla oottaa maksan palanen. Ja kun se sitte suurinpiirtein toimi, niin pitäähän siihen tyytyväinen olla!  Mietiskelin tuossa, että jospa laittais koiruudelle vaikka herneet sieraimiin seuraavaan kokeeseen. Tai Mopin koon huomioonottaen vaikka mannaryynit... En oo ainakaan huomannu, että sääntökirjassa sanottaisiin, että vierasesineiden tunkeminen koiran sieraimiin on kielletty.

Siitä vinkumisesta, mikä on siis voimistunut viimeaikoina aika paljon, oon ihan ite tehny seuraavan johtopäätöksen: Kun olin ekalla, olin ihan pirun turhautunu, kun piti opetella tavaamaan. 5-vuotiaasta asti olin lukenut kaikki maholliset kirjat mitä käsiini sain ja sitte yhtäkkiä ei saanutkaan lukea kunnolla vaan piti tavata. Kyllä siinä pieni ihminen meinasi hiukan turhautua. Ja Moppi sitten, jankataan samoja avoimen kuvioita jotka se jo osaa, tutussa turvallisessa hallissa, kai siinä pieni koira turhautuu. Nytpä sitte jätetäänki kaikki muut avoimen jutut tauolle paitsi kontaktin ja paikallaolon reenaus, opetellaan ihan uusia juttuja ja saadaan aivoille sen verran töitä että ei muisteta vinkua... Saa nähä onko minun pohdinta aiheesta osunu nappiin! 

Ja tämähän tässä koiruuksien kanssa touhuamisessa onkin parasta, kun ikinä koskaan ei tuu valmista, kun yksi juttu pelittää niin toinen leviää käsiin ja sitten saa miettiä että mikä mättää. Pitäis vaan opetella lukemaan noita koiruuksia ja vilkuilla aika usein peiliin!

Ai niin,Tilta oli tänään yksi niistä kolmesta ykköstuloksen saaneista, onnittelut siis vielä tätäkin kautta Kaijalle ja Tiltalle, kaikkeista parhaimmille reissukavereille! Nyt ollaan kahesti ajeltu Kaijan kans Tornion suunnasta kotiin päin  ja molemmilla kerroilla on eksytty,. viimeksi löydettiin ittemme Oijärveltä, nyt Haukiputaalta ja nyt sitte aateltiin että ihan pakko on vielä yksi reissu siihen suuntaan tehä, kolmas kerta toden sanoo. Jos oikeen hyvin navigaattori sekoaa, mehän saatetaan löytää ittemme vaikka Norjasta. Tai vaikka Islannista tai Venäjältä, Ruotsistahan me melkeen kerran jo ittemme löydettiinkin, kiitos ikivanhan navigaattorin. Ennen seuraavaa reissua pitää varmaan tarkastaa koirien rokotusjutut, tiiä vaikka seuraavan tokokoepäivityksen tekisin Cayman-saarilta.

"Tokoilu on kivaa, aksailu aika paljo kivempaa mutta tämä on kaikkeista ihanointa!"