Viikonloppu Pellossa

Nyt on sitten eka näyttely takana ja olipa meillä kyllä niin mahtava viikonloppu että sitä muistellaan vielä kauan! Perjantai aamuna lähettiin Kaijan ja neljän koiruuden kanssa ajelemaan kohti pohjoista ja Rovaniemeä, jossa vihdoin ja viimein tavattiin Hilla ja Peppi ja tietysti myös Lotta ja Emmi. Susannakaan ei ollut nähnyt Mantaa sitten luovutuksen, joten olipa kyllä tosi hauskaa käydä vierailulla. Hienosti tulivat koirat juttuun keskenään, kuvia otin ties kuinka paljo mutta suurimmassa osassa niistä näkyy vaan punavalkoista viivaa... Otettiin myös vähän näyttelyreeniä ja hienosti pentuset käyttäytyivät. Tosi ihanaa oli päästä käymään vierailulla, toivotaan että saadaan joskus koko pentukatras yhteistapaamiseen!

Rovaniemeltä ei sitten ollutkaan enää kuin 100 km pelloon, mökillä ohjelmassa oli saunomista ja rentoutumista, hyvää ruokaa ja paljon hervotonta hihitystä. Tilta ja Manta pistivät mökin ihan sekaisin, leikistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan... Diva ja Moppi pakenivat minun sänkyyn nukkumaan, kun nuoriso-osasto piti bileitä...

Lauantaina suunnattiin sitten kuonot kohti näyttelypaikkaa ja minä päätin, että tämä saa olla ensimmäinen ja viimenen näyttely, sen verran jänskätti. Manta tuntu unohtaneen kaikki käytöstavat ja kun siihen lisätään minun jännitys niin lopputulos ei oo häävi. Onneksi paikalla olivat ihanat Weekasilaiset, kasvattajan paikalla olo helpotti kummasti jännitystä, varsinkin kun sai kyseltyä viime hetken neuvoja kehäkäyttäytymiseen. Meidän ensi esiintyminen oli ihan katastrofaalinen, Mantu ei ravannut ollenkaan kunnolla kun piti vaan riehua... Seisominen sujui hienosti ja tuomari olis varmaan saanu vääntää pienen bc:n vaikka solmuun. Kun meidät, siis Manta ohjattiin sitten sille ykköspaikalle, meinasin kyllä itkut tirauttaa... Ruusukkeissa luki pn1, kp ja rop, ja niiden lisäksi tuli vielä pokaali. Onnella ei ollut mitään rajaa, mistään menestyksestä kun en ollut edes uskaltanut haaveilla. Meidän piti sitten jäädä odottelemaan sitä ryp-kehää ja sitä odottelin sillä asenteella että otetaan reenien kannalta ja toivotaan että koiran käytös olisi hitusen parempaa. Ja sitä se tosiaankin oli, Manta ravasi niin hienosti!!!!!! En oikeen ees tajunnu mitä tapahtu, mutta yhtäkkiä meitä oli vaan kaksi koiraa jälellä ja juostiin kehässä ihmisten taputtaessa...Sillon nousi kyllä perskarvat pystyyn omistajallaKIN, tunne oli aika huikea! Ja ykköspallille meidät sitten tuomari laittoi ja vieläki itkettää kun sitä tilannetta ajattelen...Herkkisminä! Bis-kehässä ei menestystä herunut, mutta se ei ilon tunnetta vähentänyt, oltiin saatu jo niin paljon!

Huiman menestyksen vuoksi meidän suunnitelmat muuttui, alunperin meillä oli tarkotus käydä syömässä jossain ja tulla illalla hallin pihalle tokoilemaan. Koirat olivat kuitenkin yllättäen pitkäksi venyneen näyttelykoitoksen jälkeen sen verran väsyneitä, että ajettiin kaupan kautta mökille ja annettiin koiruuksien levätä. Illalla tehtiin niiden kanssa pitkä lenkki kylän pintaan ja oltiin siinä vaiheessa ihan valmiita muuttamaan Pelloon. Mielettömän kauniit maisemat, uskomattoman ystävällisiä ihmisiä ja ennenkaikkea koirahalli! Lenkin jälkeen juhlittiin  Tiltan 1v synttäreitä ja Mantan huikeaa menestystä, koirille tehtiin ikiomat kakut ruisleivästä, maksamakkarasta ja ziwipeakin peurapurkkiruuasta, NAM! Ja meille oli tietysti ohjelmassa saunomista, hyvää ruokaa ja taidettiinpa ottaa muutamat siideritkin siinä saunan jälkeen...

Aamulla käytettiin koiruudet lenkillä, pakattiin auto ja suunnattiin kohti Haaparantaa, kävästiin ihan ulkomailla asti ostamassa koirille hipleitä ja pidettiin samalla ruokatauko. Sitten suunta kohti kotia, tosin ei ilman pakokauhua. Navigaattori sekosi kesken kaiken, liekkö sekin järkyttynyt siitä kun minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa huristamaan moottoritielle. Ajeltiin jossain ihan korvessa, keskellä ei mitään ties kuin kauan kunnes yhtäkkiä tuli vastaan tien viitta Pudasjärvelle. Silloin huokastiin helpotuksesta, kotiin päin oltiin menossa! Eli ilmeisesti navigaattori oli jossain vaiheessa koonnut ittesä ja osasi opastaa meidät kotiin.

Aivan huikea viikonloppu meillä siis oli, mahanahkat on vieläki hellänä siitä naurun määrästä. Kyllä saatiin rentouduttua tosiaankin ihan kunnolla ja koko homman kruunasi sitten vielä se mieletön näyttelymenestys!

Tänään palattiinkin sitten ryminällä arkeen, kello soi 4.45, aamukaffet naamaan, koirien kans lenkille ja töihin. Kylläpä väsytti, koko päivä meni ihan horroksessa mutta kummasti mieli virkisty kun illalla lähettiin tokoilemaan. Mopin kans otin kisareenit ja intoa oli vähän liikaakin, perusasennot oli vinoja, kaukkareissa vähän vinkui ja kapulalle varasti, mutta muuten oon tosi tyytyväinen. Mantun kans otettiin seuraamista ja käännöksiä, pari käännöstä meni ihan nappiin. Luoksetulossa meinas alkuun ennakoida sivulle menemisen, mutta rauhottu kun palkkasin makupalalla edessä istumisesta useamman kerran. Paikallaolo oli hyvä, vaikka olikin häiriötä.

Nyt sitten kovasti suunitellaan uutta reissua Jyväskylään, mukaan ajateltiin kaapata ihana Kati-ystävämme joten jos reissu toteutuu, luvassa on taas naurun täyteinen viikonloppu. Tiiä vaikka silläkin reissulla päästäisiin lehteen, niinkuin Pellon reissulla kävi! Sitä ennen käydään kuitenkin  Moppendaalin kans tokoilemassa ainakin kerran avoimessa luokassa ja jos hyvin menee niin saatetaan tässä välissä käydä toiseenkiin kertaan kokeilemassa onnea.

Rovaniemellä Weekasilassa

Lotta-äippä, Manta, Hilla, Emmi ja Peppi

Tämä on siis kuvattu vanhainkodin puolelta...

...nuorisopuolella meno oli hieman aktiivisempaa

Meiän missi (kuva Johanna Lahtinen)

Ryp 1

Ei mikään helppo homma saada 4 koiraa kasaan muutamassa kymmenessä sekunnissa...

Synttärimisseilybailut

Pn1, kp, rop ja ryp1

Jossain kotimatkalla

Valtaisat kiitokset Kaijalle ja meidän maailman parhaille reissukoirille huikean ihanasta viikonlopusta. Ja yhtäsuuret kiitokset sinne Weekasilaan sekä Pepille tausta joukkoineen, oli niin ihana nähdä teitä!