TOKOILUA AVOIMESSA LUOKASSA

 Jos mulle olis joku sanonut 1.5 v sitten, että Mopin kans päästään joskus avoimeen luokkaan, en olis varmaan uskonu, mutta niin siinä vaan kävi. Tänään oltiin siis Iisalmessa, Erkki Shemeikan tuomaroimassa kokeessa ja vaikkei me pisteillä voida paljo kehua, olo on ku oltais mm-kisat voitettu... Keli oli nimittäin semmonen että harkihin ihan oikeesti pois jääntiä, meidän rinsessa kun ei voi liata pyllykarvojaan märässä maassa, saati sitte mennä siihen maaten... Vettä satoi ja tuuli, ei siis tosiaankaan mikään puudelirinsessapoikien keli! Mutta kerrataampa koe tarkemmin:

Paikalla olo 8p. 
Mulle voitto oli jo se, että Moppi meni maahan ja jäi siihen...Puolessa välissä oli noussu istumaan  mutta pysynyt siinä. JES!!!
Seuraaminen 9p.
En olis ite noin paljoa pisteitä antanu mutta tyydytään tuomarin arvosteluun... Alku meni hyvin, sitte alkoi hiimailu kun ei lihapullia herunut...
Maahanmeno seur. yhteydessä 0p
Tämä on normaalisti helppo, mutta nyt jäi seisomaan...
Luoksetulo 8p.
Ite olisin antanu enemmän pisteitä, vauhti hyvä, pysähty käskystä, perusasento vähän taakse. Tosi hienosti meni!
Seisominen seur. yhteydessä 9p.
Olisko pysähtyny liian hitaasti, en muista...
Nouto 10p.
Tämän voimin elän vaikka syömättä ja juomatta seuraavat 2vk...Koira, joka aikoinaan inhosi kapulaa, ampaisi käskystä perään ku ohjus, otti kapulan (ja mennessään mulkasi tuomaria tyyliin "ähäskutti, minä kerkesin!") , toi sen sivulle ja luovutti pakittamatta!!!!!!!
Kaukkarit 10p.
Ei ennakointia, ei vinkumista, persus pysy paikoillaan niinku olis naulattu kenttään kiinni...Meni täydellisesti!
Estehyppy 0p.
Tämänki piti olla helppo...Alku hienosti, esteen takana jäi nuuskimaan jalustaa eikä istunu...Se niistä "varmoista" liikkeistä!
Kokonaisvaikutus 9p.
Näitä pisteitä arvostan kaikkein eniten!!!

Hiukanhan nuo "varmojen" liikkeiden nollille menemiset harmittaa, mutta aivan huippu hyvä tunne tuosta kokeesta jäi. Näköjään tuolta avoimesta luokastakin on se ykköstulos mahdollista saada, joten ei muuta kuin kattelemaan seuraavaa koitosta. Minua ei jännittäny paikalla olon jälkeen enää hitustakaan, oli vaan niin mukava touhuilla siellä kentällä. Suuri kiitos rennosta tunnelmasta kuuluu kyllä ihanille kokeen järjestäjille, kolmesti oon nyt Iisalmessa tokokisojen merkeissä käyny ja aina siellä on niin ihania ja ystävällisiä ihmisiä!

Mutta kyllä jotain jäi hampaankoloon...Onko tuon tokon pakko olla joittenki mielestä niin pirun vakavaa? Suurimmasta osasta toki näkee, että se koiran kans touhuaminen on hauskaa, mutta joukkoon mahtuu muitakin... Ymmärrän hyvin sen, että on koiria, jotka vaativat tiukemman käskytyksen, mutta jotenkin kalskahti korvaan aika ikävästi, kun se ränkyminen kuului parin kymmenen metrin päähän. Ja kyllähän se tuommonen käskyttäminen näkyi sitten koiran käytöksessä, ei se ollut mukavan ja iloisen näköistä menoa. Koirahan kyllä ehkä toimi, mutta häntä alhaalla ja pää matalalla, korvat lurpallaan. Mulle on tärkeintä se, että meillä on yhessä kivaa siellä kokeessa, jos se tk2 on kiinni siitä etten ala käskyttämään Moppia kovemmalla äänellä , jankataan sitte tuota avointa luokkaa vaikka loppu elämämme!  (Ja huom. tiukasti sanominen ja huutaminen/ränkyminen on kaksi ihan eri asiaa!) Tosin oonhan minä kuullu tuolta kyliltä juttua, etä tuo bc on mulle ihan liian vaikea rotu kun Moppiki on tuolleen huonosti kouluttettu ja lellitty... Mutta siitä huolimatta, en ala kouluttamaan noista kumpaakaan huutamalla, repimällä ja riuhtomalla, puhukoot kylillä mitä lystäävät. Ja sitä paitsi, minun koirilla ei oo kuulossa mitään vikaa, ei niille tarvi huutaa.

Vaihetaanpa puheenaihetta ettei verenpaine nouse liikaa... Manta oli mukana kisoissa kannustamassa isoveljeä ja bestistä (Tilta oli muuten ihan mieletön, pari liikettä meni silläki nollille, mutta viittä vaille ykköstulos ja aivan upeata katsottavaa!). Enää ei tarvinnu ees isotella muille koirille niin paljoa. Sen kans on yhä reenailtu sitä seuraamista ja luoksetuloa, eestä sivulle tuloon tarvitaan enää pienen pieni käsiapu. Paikallaoloa on kans otettu ja liikkeestä maahan se menee niinku jalat katkastais alta... Vaikkei sitä oo kyllä ees pahemmin reenailtu enkä oo ottanu sitä vielä seuraamisesta. Liikkeestä seisomista aletaan nyt reenailemaan, samoten ku kaukkareita. Pitää jo vähitellen uskaltautua reenailemaan muitaki juttuja ettei koiruus kyllästy!

Mopille mamma on tärkein, muille Kaijan lihapullat...

"Ei tarvi keskeyttää ku just oli hyvä matsi meneillään!!!"

Tuohan on ilmiselvästi tuon metsän ainoa keppi!

Äiskän tokoeläin

Tokoilupäivän päätteeksi käytiin koirien kans nollaamassa aivot pitkällä metsälenkillä, kyllähän se tuo reissaaminen niitäki stressaa vaikka niin huippuhyviä matkustajia ovatkin. On se vaan jännä, että Tilta ja Manta matkustavat siellä farmarin perällä ihan hipi hiljaa, tod. näk. nukkuen ja  sitte ku irti päästään niin meno on jotain ihan mahotonta. Kun nuo koiruudetki ottavat tämän reissaamisen noin rennosti, niin meillä tuli Kaijan kans aika villi idis mieleen. Pellossa olis tokoilu koitokset lokakuun lopussa ja kun se nyt vaan oli niin kiva paikka, niin entäpäs jos suunnattaisi taas sinne, koko viikonlopuksi... Tätä pitää ehkä vielä harkita eikä mitään varmuutta ole, eihän sitä tiiä vaikkei enää mahuttaiskaan mukaan, mutta Weekasilaisille alustavasti tiedoksi, että tämä meidän rymysakki voi olla taas tulossa Rovaniemen suuntaan reilun kuukauden päästä...!