Rääkkäyspäivä

Nyt on sitte koiruudet puunattu misseilykuntoon, koirat eivät olleet pesusta ollenkaan mielissään mutta alistuivat kiltisti kohtaloonsa. Manta varsinkin oli sitä mieltä, että tämä lähentelee jo eläinrääkkäystä, kyhjotti suihkuhuoneen nurkassa korvat rypyssä ja häntä koipien välissä. Mietin sitten kynsiä leikellessä ja tassukarvoja siistiessä, että eipä olisi keväällä uskonut, että tämä touhu joskus näin kivuttomasti menee. Manta makasi kylellään ja KUORSASI, 5 kk sitten mulla valu hiki ja koira huusi suoraa huutoa...
Nytpä sitten opin sen, etten enää ikinä pese noita samana päivänä. Jokainen varmaan tietää sen pesun jälkeisen hepulin, matot on rullalla ja parketista sinkoilee palasia...Tämä tilanne oli meillä sitten tänään tuplana, 2 märkää koiraa kirmasi pitkin huushollia niin että sohvaki siirty paikoiltaan, piti lopussaan laittaa toinen toiselle puolen koiraporttia...

Eilen käytiin Kajaanissa aksailemassa, tokokoira Manta on vissiin päättäny, että mammassa ollaan kiinni vaikka henki menis eikä irtoamisharjotukset oikeen sitte sujuneet. Sitä siis nyt reenaillaan. Vaikka vauhtia ja intoa onkin entiseen malliin, niin nyt on onneksi tullut kuitenki PIKKUSEN malttia siihen touhuun, paikallaan pysytään jo aika mukavasti.
Moppikin pääsi kirmaamaan radalle, tosin hypyt oli pienen pieniä. Kylläpä puudeloinen oli onnellinen, vauhtiakin löytyi ja on sen kanssa kyllä niin mukava mennä, virheitä kun se tekee niin älyttömän harvoin. Ja jos tekee niin syy on minussa...

Tänään meillä oli viimenen kerta pentukoulussa, käytiin metsälenkillä ja koiruudet sai leikkiä. Toivotaan että innokkaita riittää ja saadaan piakkoin pystyyn kokeisiin tähtäävien ryhmä, muuten reenataan sitte vaan "omalla" sakilla. Mantulaisen kanssa tehoreenissä on edelleen seuraaminen ja käännökset, Mopin uskaltauduin ilmottamaan jo kokeeseen... Ja ilm.kaavaketta täytellessä mietin, että miksi ihmeessä minä haluan kisata, kun oon näin kamala jännittäjä. Kesken kaiken kun piti kävästä veskissä, kun mahassa alkoi juilia niin inhasti...

Käväistiin tässä koirien kans kattomassa koulukisojakin. Manta ei muuten välitä hevosista mitään mutta voi hitsi miten pahasti ne ääntää pienen bc:n mielestä! Lampaitakin taas nähtiin. Manta mulkasi niitä kerran ja keskitty sitten piehtaroimaan papanoissa. Ne mitkä ei turkkiin tarttunu syötiin hyvällä ruokahalulla...

Meidän koirakerholla on nyt sitten omat nettisivut, laitoin linkinkin jos joku haluaa meidän touhuja käydä vilkaisemassa. Eilen oli eka virallinen kokoontuminen ja kylläpä niitä ideoita tulevaisuuden varalle löytyki paljon, toivotaan että porukka pysyy aktiivisena, mukavaa meillä varmaan tulee olemaan.

                                     Iskän kainalossa

        On ne kyllä niin rakkaita. Ja viisaita. Ja kauniita. Maailman parhaita.                      

                              "Tarkotitko sinä ihan oikeesti että paikka?"

                              Maailman paras palkka, lammaspatukka!

                Turkin pituuskin sen jo kertoo, se on käyttölinjanen cottoni

              Miten noin iso kieli mahtuu noin pieneen suuhun???

                                      Haamukoira??


Enää neljä yötä ja sitte suunnataan kuonot kohti Pelloa... On sitä reissua kyllä jo niin ootettukin, kokonainen viikonloppu ilman pyykinpesua, siivousta ym. arkisia velvollisuuksia. Näyttely kyllä jänskittää aika paljo, mutta  eiköhän siitä hengissä selvitä. Mantalla meinaa yhä edelleen olla ongelmana se vieraille koirille haukkuminen, vaikkei se kotioloissa sitä pahemmin harrastakkaan. Mutta haukkuu siellä varmaan moni muuki!