Mantan mietteitä osa 3

Eilen meillä oli neuvolapäivä. Oli ihan sikasiistiä, siellä oli sellanen pöytä mikä meni itekseen ylös ja alas kun istuin siinä ja sitte siellä oli semmonen mies joka rapsutteli. Ja Dimmu-ystävänkin näin siellä mutta sillä oli masupipi eikä se alkanu minun kans millekkään. Moppiki oli mukana mutta sen mielestä se ei ollu ollenkaan siistiä kun sitä pelotti aika paljo. Äiskä sanoi että me saatiin rokotukset mutten oikeen ymmärrä mitä se sillä tarkotti kun en minä mitään rokotuksia huomannu. Minä muutes painan 18 kg ja Moppi 6.5 kg, oon jo aika iso tyttö.

Me ollaan nyt käyty kentällä tokoilemassa ja paikallaolo ollaan alotettu melkeen alusta, minua kun niin kamalasti kiinnostaa ne varikset ym, etten oikeen malttais olla paikallaan. Hyppy on aika mukavalla mallilla, jään tosi sievästi seisomaan esteen taakse. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen menee joskus vähän sekasin, nyt on sitte reenailtu enemmän sitä seisomista kun se maahanmeno on kuiteski jo niin paljon parempi. Me ollaan Mopin kans opeteltu metallikapulan noutoakin ja molemmat ollaan siinä jo aika hyviä. Mopin kans meinasi vaan tulla vähän takapakkia, kun se huitasi tassulla sitä kapulaa silleen että se kolahti sille suoraan päin näköä, mutta kyllä se sitte taas alko sujumaan.

Tänään päästiin pitkästä aikaa kunnolla metsään juoksemaan, luntahan on vielä paikotellen aika paljon mutta onneksi löytyy myös sulaneita alueita. Minusta maailman ihanin juttu on kiskoa maasta irti keppejä ja juurakoita ja juoksennella niiden kans ympäriinsä. Yritän tuua niitä äiskällekki siinä toivossa että se heittäis mulle niitä, mutta se suostuu aika nihkeästi siihen touhuun. Sen mielestä kun koira strrrtsstaantuu tai jotain sinne päin, jos sille heitellään aina keppejä tai palloa tms. Mutta ei se niin hirveesti haittaa, minusta on ihan kiva vaan juoksennella niien kans ja silputa ne sitten. Kaikkein ihaninta on se, kun ollaan Tiltan kans metsässä ja leikitään että siellä on vaan yksi ainoa keppi ja sitte me taistellaan että kumpi sen saa. Moppi ei oikeen ymmärrä sitä peliä, eikä se aina ymmärrä minua muutenkaan. Enkä minä sitä. Nytkin kun me saatiin tässä matolääkkeet Mopin kans meni puoli pakettia lihapullia ennenku se yksi vaivanen pilleri oli menny alas, sekin neljään osaan jaettuna. Minä hotkasin omani ennenku äiskä ehti kissaa sanoa, olisin voinu syödä niitä pillereitä vaikka koko liuskan ja oli siinä ja siinä etten napannu Mopinki osuutta, kun se sylki niitä murusia pitkin keittiön lattiaa. Joku voisi sanoa tätä ahneudeksi, minusta kyse on vain hyvästä ruokahalusta.

Löysin muuten sieltä metsästä tänään aivan ihanan läjän jotain, jossa tein kupperiskeikkoja. Äiskän mielestä haiskahin kaikkea muuta kuin mansikoille, joten  jouduin sitten puolivartalopesuun eikä se haju lähteny muulla kuin iskän tervasamppoolla. Ei ollu ollenkaan kiva juttu se pesu, minusta se on rääkkäystä. Äiskää niin huvittaa se kun minä yritän noissa tilanteissa olla näkymätön. Pistän aina korvat suppuun ja silmät sihrulleen ja kattelen muualle ja oon ihan varma ettei minua huomata jos teen niin. Mutta aina minut silti huomataan ja joudun niihin kamaliin rääkkäystilanteisiin. Kumma homma kun koira ei saa haista sille mille ite haluaa.

Meillä oli täällä Suomussalmella tänään karvakaveri-toiminnan testipäivä, monia meidän koirakavereita osallistui testiin ja läpäisi sen, onnea heille! Me ei siihen hommaan lähetty mukaan, kun äiskän mielestä meillä on ihan riittävästi harrastuksia muutenki. Ja kun Moppi ei tykkää vieraista ihmisistä, niin senkään takia ei menty. Minustakaan ei taitaisi siihen hommaan olla, joku voisi sanoa että oon hulumake ja villi ja ties mitä, mutta omasta mielestäni oon vaan iloinen ja aktiivinen.

Kenkuru

Tutkimusrojekti

Tämän ku sais irti...

Kevään riemuja...

...ja selkäpuolelle kans!

Ei uskois miten pieni eläin tuon karvan alta löytyy

Päätä myöten siinä itessään

Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo...

Ens viikonloppuna me lähetään Kajaaniin opiskelemaan hakua, tuskin maltetaan oottaa! Sitä ennen kävästään kuitenki maanantaina siellä suunnassa aksailemassa, saa sitä taas ens viikolla reissata. Äkkiseltään laskettuna 600 km autossa istumista, onneksi me ollaan niin reippaita reissukoiria että nukahetaan kun autoon päästään ja herätään perillä, mikäs meiän kans on reissatessa!